Surullista

Tänne ei nyt vähään aikaan tule mitään tekstejä koska mulla ja Naksulla on muutakin nyt sydämellä..:)

Toivottavasti ymmärrätte..:I

Kauhuu..

Molla:
Tytöllä nimeltä Miia oli aina ollut suloinen pehmonukke nimeltä Molla. Hän nimesi sen heti kun oppi puhumaan, ja se oli myös hänen ensimmäinen sanansa. Miia täytti myöhemmin 15 vuotta, ja samana päivänä oli myös Mollan 15-vuotis syntymäpäivät. Miia avasi kauniin, punaisen ja pehmeähkön paketin. Keltainen koristenauha tippui nopeasti lattialle kun Miia avasi pakettia innoissaan. Paketissa oli posliininukke, se oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Miian äiti sanoi, että nukke oli tuotu Ranskasta asti ja se oli hyvin kallis. Miia asetti uuden nuken yöpöydälleen. Mollan hän tönäisi lattialle. Miian vieressä Molla ei ollut nukkunut moneen monituiseen vuoteen, vaan se oli istunut jo 5 vuotta yöpöydällä.

Yöllä Miia heräsi kummalliseen ääneen. Uusi nukke oli tippunut lattialle ja siitä oli kuulunut risahtava ääni. Molla oli jotenkin siirynyt lähemmäksi vuodetta. Miia piti Mollasta yhä, mutta rakasti uutta nukkeaan. Hän nosti kauniin nuken yöpöydälleen. Parin tunnin päästä hän heräsi uudelleen. Molla oli noussut yöpöydälle, ja uusi nukke makasi lattialla Mollan paikalla. Miiaa alkoi hermostuttaa. Hän sanoi hiljaa "Molla.." ja kylmät väreet viilsivät hänen ruumistaan pitkin. Hän sanoi uudestaan Mollan nimen, ja hän tunsi vihlovaa kipua. Pitkin yötä hän heräili ja lausui tahtomattaankin Mollan nimeä.

Aamulla Miian äiti tuli herättelemään Miiaa, mutta kun hän vetäisi peiton Miian päältä hän näki kauhean näyn. Miia oli kuollut, mutta silmät olivat jääneet auki. Ilme muistutti ihan huoletonta Mollan hymyä. Molla makasi Miian vieressä. Posliininukke makasi maassa. Miian äiti vilkaisi posliininukkeen ja kiljaisi; nukella oli järkyttävä, pirullinen hymy kasvoillaan. Miian äiti sai sydänkohtauksen ja Miian isäkin oli herännyt. Myöhemmin Miian äiti näki nuken kasvoja kaikkialla ja kuoli itsekin. Miian isää oltiin kielletty katsomasta nukkea kasvoihin, joten hän hautasi sen läheiseen metsään. Hän kaivoi ja kaivoi, vaikka kuoppa oli jo tarpeeksi suuri. Lopulta kuoppa oli niin valtava, että hän olisi mahtunut siihen itsekin. Takaa kuului pienen pieniä risahduksia. Mollalta oli irronnut toinen nappisilmä ja se hymyili kaameasti; se työnsi Miian isän kaivamaansa kuoppaan. Samalla posliininukke oli tippunut kuoppaan. Multaa alkoi tippua Miian isän päälle ja hän katsoi vasemmalle. Posliininukke irvisti häneen kaamealla tavalla eikä häntä löydetty enää koskaan.

Kaikki on kuollutta:

Syleilin peilinsirpaleita vesisateessa,
hymyilin ranteeni tuskaisille haavoille,
naurahdin sille kaikelle

Kaikki oli kuollutta

Metsä oli niin autio,
lakastuneet ruusut rapisivat
kultaisten balettitossujeni alla

Tunsin pienen kyyneleen valuvan poskellani
Annoin sen jatkaa matkaansa kaulaani
Kuulin miten sinä tulit lähemmäksi

Pysähdyin kallion kielekkeelle, odotin
Odotin että tulisit ja pyytäisit anteeksi
Minulla ei olisi siihen enää voimia

Kuulin henkäyksesi niskassani,
puristit kyntesi kaulavaltimooni,
upotit hampaasi niskaani ja kuiskasit:

"Rakastan sinua sa****an h**ra"
                          
Tunsin miten sinä itkit, vetäessäsi viimeisen viillon kaulaani

Syvä pisto:

Oli synkkä...
...ja myrskyinen yö.
Tunsin oloni ahdistuneeksi...
Ranteeni olivat auki.
Kurkkuani aristi.
Jalkojani särki.
Hiki valui otsaani pitkin.
En tiennyt, minne olin menossa...
...mutta menin kuitenkin.
Kuulin metsästä päin outoja ääniä.
Aivan kuin joku olisi itkenyt.
Katsoin ympärilleni...
Mitään en nähnyt.
Kuu kumotti kirkkaana mustalla taivaalla...
Sitten kuulin askelten tulevan minua kohti.
En nähnyt muuta kuin täysikuun.
Kaikkialla oli pimeää...
Sitten tunsin, kuinka joku seisoi takanani ja otti minusta lujan otteen vasemmalla kädellään.
Oikeassa kädessä hänellä oli veitsi...
Tunsin pian kaulassani syvän piston ja sitten makasin maassa...
Olin kuollut...

Toma sota balcu:

Tämä nyt ei ehkä ole mikään kauhutarina, mutta sopii kyllä kuitenkin mielestäni tähän aiheeseen. Sain tämmöisen viestin kaveriltani:

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja: "Toma sota balcu"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeseesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.