YÖKOULU
Tämä siis tapahtui kun luokkamme oli kuudennella, ja meillä oli yökoulu. Ala-asteeni on vanha sotasairaala, kuusikerroksinen (+vintti) kivinen rakennus jonka jokainen kerros on pitkä käytävä, jonka molemmilla puolilla on ovia luokkahuoneisiin (ent. sairaalahuoneisiin). Meidän luokkamme oli kuudennessa kerroksessa.
Iltaan nyt sisältyi kaikkea pizzansyönnistä leikkeihin, mutta siinä kahdentoista aikaan kaikki ottivat makuupussinsa ja kävivät nukkumaan luokkahuoneeseen. Yöllä kaverini kuitenkin herätti minut ja sanoi että tulisin odottamaan kun hän käy vessassa, sillä hän ei uskaltanut yksin mennä. Minä sitten suostuin. Lähdimme kivirappuset alas neljännen kerroksen vessaan. Jäin odottamaan ulkopuolelle. Käytävän kello näytti viittä yli kahta. Minua alkoi pelottaa, sillä pimeä ja tyhjä käytävä vaikutti uhkaavalta. Höristin korviani. Jostain kuului askelia. Ihoni nousi kananlihalle ja vilkuilin ympärilleni mutta mitään ei näkynyt. Askeleet olivat lakanneet. Koputin vessan ovea ja käskin kaveriani pitämään kiirettä. Hän ei vastannut, joten aloin pelätä että jotain olisi sattunut... Mutta kohta hän kuitenkin tuli ulos. Kerroin hänelle askelista ja jäimme kuuntelemaan. Ne kuuluivat taas. Lähempää. Kuin yhteisestä sopimuksesta lähdimme juoksemaan niin kovaa kuin pääsimme takaisin luokkaan ja makuupusseihimme. Ennen kuin nukahdin olin silti kuulevinani askeleet vielä lähempää...
LASIN RAIVO
Kaksi tyttöä, jotka olivat hyvin taikauskoisia, päättivät kokeilla spiritismiä, vaikka olivat kuulleet monta juttua siitä, kuinka kamalia seurauksia spiritismillä on. He levittivät pelilaudan toisen tytön talossa olohuoneen lattialle, sammuttivat valot, sytyttivät muutaman kynttilän ja hakivat lasin. Toinen tytöistä kysyi ensin. Tämä kysyi, milloin hän kuolee. Lasi alkoi pyörimään vimmattua vauhtia. Se kävi muutamien kirjaimien kohdalla. "H..U..O..". Huomenna! Tyttö tulisi kuolemaan seuraavana päivänä. Tyttö lähti kauhunsekaista itkua tuhertaen kotiinsa. Tytön ystävä jäi kotiinsa murehtimaan ystävänsä kohtaloa. Seuraava päivä oli aivan normaali päivä, vaikka kuolevaksi ennustettu tyttö oli jatkuvasti kalpea ja hiljainen. Tyttö ei kuollut sinä päivänä! Sitä seuraavana päivänä toinen tytöistä, kuolevaksi ennustetun tytön ystävä, pelasi spiritismiä yksin kotonaan. Hän kysyi lasilta, miksi lasi oli valehdellut. Mitään ei tapahtunut. Seuraavana päivänä tyttö löydettiin kuolleena keskeltä omaa olohuonettaan. Tämän ranteisiin, valtimoiden kohdalle, ja kaulaan, oli isketty terävät puukot, ja verestä tahriintunut lasi oli vielä tiukasti tytön kädessä...
SPIRITISMIÄ KELLARISSA
Eräänä lauantaina minä ja kolme kaveriani päätimme kotibileiden jälkeen jäädä vielä meille katsomaan telkkaria. Telkkarista ei tullut mitään, joten kaverini keksi, että voisimme pelata spiritismiä. Menimme sitten kellariin ja laitoimme pelin valmiiksi. Mitään ei tapahtunut, joten kun tunnelmassa oltiin, päätimme kokeilla woodoota. Teimme woodoo-nuken ja laitoimme sen naamaan erään "ystävämme" tarrakuvan. Rupesimme tökkimään nukkea neulalla ensin varovaisesti, mutta sen jälkeen kovemmin. Juttu kävi tylsäksi ja päätimme kokeilla spiritismiä uudelleen. Silloin alkoi tapahtua. Kellarin valot syttyivät yhtäkkiä ja rupesivat välkkymään punaisina. Olimme paniikissa ja halusimme pois, mutta ovi pamahti kiinni ja meni lukkoon. Hädissämme potkimme ovea auki, mutta turhaan. Sitten yläpuolellamme oleva lamppu tippui pelilautamme päälle. Rupesimme kirkumaan hysteerisinä. Kaverini meni shokkiin ja me muut huusimme apua. Yhtäkkiä valot lakkasivat välkkymästä ja kun kokeilimme ovea, se ei ollut enää lukossa. Pakenimme talosta ja juoksimme naapurissa asuvan kaverini luokse. Olimme kaverimme luona yötä (tämän vanhemmat olivat risteilyllä minun vanhempieni kanssa). Aamulla menimme porukalla tarkistamaan kellaria, mutta pelilauta oli poissa, vain lasi oli jäljellä. Lamppu oli säpäleinä lattialla. Kun menimme seuraavana maanantaina kouluun, opettajamme ilmoitti että Jonna (tyttö, jonka kuvan olimme laittaneet woodoo-nukelle) oli sairaalassa sisäisen vatsaverenvuodon takia. Minua rupesi pyörryttämään, koska muistin tökkineeni nukkea vatsaan. ÄLKÄÄ KOSKAAN SPIRITOIKO, TAI KOKEILKO WOODOOTA!!!!!!!!!!!!!!!!!
P.S. Jonna makasi viikon sairaalassa toipumassa ja vatsaverenvuotoon ei ole keksitty vieläkään syytä. Emme ole kertoneet asiasta vielä kellekkään...
ÄLÄ LUE KAUHUTARINOITA
Olin yksin kotona ja oli jo todella myöhä yö. Luin netissä kauhutarinoita, kunnes alkoi nukuttaa. Talomme ei ole mikään pienin mahdollinen, ja tarinoitten lukeminen oli virittänyt minut sopivaan tunnelmaan. Juoksin olohuoneesta, jossa tietsikka oli, äkkiä keittiöön, jonne laitoin valot, ennen kuin uskalsin käydä sammuttamassa ne olohuoneesta. Kun olin juonut vesilasillisen, sammutin valot keittiöstä ja hiippailin omaan huoneeseeni, joka oli toisessa päässä taloa. Huh, pääsin turvassa sinne. Näin luulin, mutta juuri kun olin kapuamassa ylös parvisänkyyni, jokin tarrautui jalkaani karjuen karmivasti kilpaa kanssani. Tipuin alas ja ilmeisesti löin pääni, koska heräsin aamulla äidin tullessa kysymään, miksi nukuin lattialla. Sanoin vain, että olin varmaan unissani tippunut, ja mitään vakavampaa ei ollut tapahtunut. Mutta vain minä tiedän, etten tippunut unissani, ei, ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti