Scaryyy

Kosto

Yö hohti pimeyttään jotenkin uhkaavan pilvisenä kaukaisen, pienen englantilaisen kylän päällä. Vuosi oli 1902. Nelihenkisen perheen omakotitalon kaikki valot oli sammutettu. Oli kuolemanhiljaista. Perheen toinen tytär, Anastacia oli valveilla. Hänellä oli hyvin levoton olo, syytä siihen hän ei tiennyt itsekään. Anastacia nousi vuoteeltaan ja hipsi kirjoituspöydän luo.
Talo oli todella vanha, 1800-luvun alussa tehty. Kaikki huonekalutkin olivat myös vanhoja. Anastacia nojasi pöytään. Heti alkoi kuulua uhkaavaa narinaa. Pöydän päällä olevalta hyllyltä putosi jotain. Se oli päiväkirja. Anastacia otti sen hentoisiin käsiinsä ja avasi sen hitaasti ja varovaisesti. Vuosisadan pölyt lennähtivät kuitenkin ja laskeutuivat leijaillen, jotenkin salaperäisen tuntuisesti hänen eteensä. Hänelle tuli hyvin ahdistava olo, aivan kuin pölyn laskeutuminen olisi enteillyt jotain…
Päiväkirjan kirjoitus oli vanhanaikaista ja todella koukeroista. Anastacia syventyi lukemiseen.
“17.8.1802
Rakas päiväkirja
Minua pelottaa aina, paitsi nukkuessani. Vanhempani – varsinkin isäni on pelottava. Hän pieksee minua, jos en tee kotitöitä. Nyt he ovat löytäneet minulle jonkun miehen. En tahdo! Minulla on rakastettuni, komea Charles, mutta poika on maalaistalosta. Rakkauttamme ei sallita, ja se tuntuu minusta kamalalta. Isäni ehdokas on George. Kuninkaallisesta suvusta. Ei ole oikein, se ei ole! Mutta minun on kuunneltava isääni. Paitsi jos lähden.
Laskin köyden alas ikkunasta ja kävelin. Charles olisi varmasti joella. Kuljin sinne surua tuntien. Mukana vain tämä päiväkirja ja Charlesilta saamani kynä. Oli niin hiljaista. Arvasin oikein, Charles oli joella. Kerroin hänelle miehestä. Charles oli surun murtama, niin kuin minäkin. Charles ojensi minulle kauniin, kultaisen riipuksen, jossa oli sydän. Siinä luki: Aina rakastaen, Charles & Anna. Sitten hän otti puukon esiin ja viilsi kurkkunsa! Huusin, huusin niin paljon. Itkin Charlesin takkiin. Minun oli kuitenkin mentävä kotiin ennen aamunkoittoa ja otin Charlesin takin mukaan muistoksi hänestä.”
“26.9.1802
Rakas päiväkirja
Nyt minut on naitettu Georgelle. Hän halusi välttämättä muuttaa jonnekin kauas pienestä, syrjäisestä kotikylästäni. Mies on hirveä, omistavainen. Joskus öisin kuulen vieläkin Charlesin kutsuvan minua. Saan hänen sanoistaan selville vain sen, että hän tulee kostamaan aina sadan vuoden välein, jolloin hän murhaa minun entisessä huoneessani asuvan henkilön. Oli se nainen tai mies. Minua pelottaa. En halua tuota kohtaloa sille henkilölle, joka erehtyy asumaan siinä huoneessa.”
Anastacia keskeyttää lukemisen. Hän katsoo almanakkaansa. “Tänäänhän on 26. syyskuuta!”, Anastacia toteaa kauhuissaan. Hän tajuaa asuvansa väärään aikaan väärässä huoneessa. Anastacia kuulee takaansa äännähdyksen, josta erottaa sanat “minä” ja “kostan”. Hän tuntee kylmän ja terävän metallin koskettavan kaulaansa. Anastacia tietää kuolevansa samalla tavalla kuin Charleskin. Yhden nopean viillon jälkeen hän vaipui horrokseen, josta hän ei enää herää. Koskaan.

Siis tämä on tositarina.

Kun olin pieni ja asuimme rivitalossa, joka yö kun heräsin näin äidin ja isän sängyn vierellä seisovan valkoisen miehen hahmon.
Pelkäsin kauheasti ja kerroin asiasta vanhemmilleni ja he eivät uskoneet. Miehen hahmo ilmestyi joka yö ja menin aina peiton alle piiloon. Se seisoi joskus sänkynikin vieressä. Aina pelotti mennä nukkumaan. Kuitenkin talomme alkoi käydä ahtaaksi ja muutimme isompaan taloon. Uudessa talossa kun nukuin eka kertaa, hahmo ei ilmestynytkään.
Oliko kyseessä aave?

Katoava liftarityttö

Jos ajaa autolla noin klo 23 Isossa-Britanniassa Kentissä sijaitsevan Blue Bell Hillin ohi, saattaa törmätä nuoreen naiseen, joka pyytää kyytiä lähistöllä sijaitsevaan Maidstonen kylään. Liftarityttö kertoo, että hänet vihitään seuraavana päivänä, ja ennen kuin saavutaan Maidstoneen, tyttö on hävinnyt. Jos autoilija jatkaa matkaansa tytön ilmoittamaan osoitteeseen, hän löytää vanhan avioparin. Aviopari kertoo tarinan tyttärestään, joka kuoli liikenneonnettomuudessa 19. marraskuuta 1965, päivää ennen omia häitään. Onnettomuus tapahtui paikassa, jossa liftarityttö oli noussut kyytiin. Ihmeellisintä tarinassa on se, että vuonna 1997 kaikkiaan neljä autoilijaa otti nuoren naisen autoonsa. Kaikki neljä tunnistivat hänet, kun heille näytettiin vuonna 1965 kuolleen tytön kuvaa…

Ilkikurinen nauru

Oli kerran tyttö, joka oli rakastunut erääseen poikaan. Kun tyttö lähti eräänä iltana tanssiaisista pojan kanssa, poika kertoi tälle, että asui toisella puolella kaupunkia eikä voinut saattaa tyttöä kotiin.Tyttö lähti kotiinsa. Juuri, kun tyttö oli vaihtamassa yövaatteitaan, hän huomasi, että joku katsoi häntä pimeässä. Katulampun valossa tyttö näki, että se oli vain hänen rakas poikaystävänsä. Tyttö huusi ikkunasta pojalle, että tämä odottaisi. Sitten tyttö ja poika lähtivät ajelulle. Tyttö katsahti pojan käsiä. Ne olivat LUURANGON kädet!! Tyttö avasi auton oven ja juoksi ulos. Auto kuitenkin seurasi häntä. Se ajoi ohi, mutta sisältä kuului ilkikurista naurua.
Pian tyttö unohti tapahtuneen. Kerran sateisena iltana hänen takanaan tiellä välkkyivät auton valot ja sisältä kuului tuttu ilkikurinen nauru. Tyttö juoksi kirkuen pakoon ja pakeni kalliolle. Tyttö astui harhaan, putosi mereen ja kuoli. Vieläkin voi sateisina iltoina rantakallioilta kuulla tytön huudon….

Suon lapsi

Eräs pieni tyttö tykkäsi leikkiä usein metsässä. Koska hänellä ei ollut ystäviä, hän leikki usein pimeälläkin metsässä ypöyksin. Kerran kun tyttö oli leikkimässä pimeässä metsässä, puitten takaa kajasti valo. Tyttö kurkisti oksien välistä ja näki lyhyen, loistavan hahmon. Hahmolla oli ihmisen ääriviivat, mutta silti siltä näkyivät vain loistavat vihreät silmät. Olio huomasi tytön ja mulkaisi tätä vihreillä silmillään. Tyttö juoksi kirkuen pakoon. Tyttö kysyi vaariltaan:
- Vaari. Tiedätkö, mikä jahtasi minua takaa?
- No?
- Sillä oli vihreät ja loistavat silmät, ihmisen ääriviivat ja se loisti kirkkaasti!
Vaari kertoi:
- Se on suon lapsi. Itse asiassa se oli tyttö, joka erehtyi leikkimään metsässä pimeällä. Hän hukkui suohon ja hän muuttui hengeksi.
Siitä asti tyttö ei enää uskaltanut leikkiä yksin metsässä.
Tekeekö Sinun mieli leikkiä yksin pimeässä metsässä?