sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
HEI
Anteeks vähään aikaan ei oo tullu kauhutarinoita mutta pian tulee ekstra pitkä osio :) toivottavasti jaksatte odottaa :D
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Surullista
Tänne ei nyt vähään aikaan tule mitään tekstejä koska mulla ja Naksulla on muutakin nyt sydämellä..:)
Toivottavasti ymmärrätte..:I
Toivottavasti ymmärrätte..:I
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Kauhuu..
Tytöllä nimeltä Miia oli aina ollut suloinen pehmonukke nimeltä Molla. Hän nimesi sen heti kun oppi puhumaan, ja se oli myös hänen ensimmäinen sanansa. Miia täytti myöhemmin 15 vuotta, ja samana päivänä oli myös Mollan 15-vuotis syntymäpäivät. Miia avasi kauniin, punaisen ja pehmeähkön paketin. Keltainen koristenauha tippui nopeasti lattialle kun Miia avasi pakettia innoissaan. Paketissa oli posliininukke, se oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Miian äiti sanoi, että nukke oli tuotu Ranskasta asti ja se oli hyvin kallis. Miia asetti uuden nuken yöpöydälleen. Mollan hän tönäisi lattialle. Miian vieressä Molla ei ollut nukkunut moneen monituiseen vuoteen, vaan se oli istunut jo 5 vuotta yöpöydällä.
Yöllä Miia heräsi kummalliseen ääneen. Uusi nukke oli tippunut lattialle ja siitä oli kuulunut risahtava ääni. Molla oli jotenkin siirynyt lähemmäksi vuodetta. Miia piti Mollasta yhä, mutta rakasti uutta nukkeaan. Hän nosti kauniin nuken yöpöydälleen. Parin tunnin päästä hän heräsi uudelleen. Molla oli noussut yöpöydälle, ja uusi nukke makasi lattialla Mollan paikalla. Miiaa alkoi hermostuttaa. Hän sanoi hiljaa "Molla.." ja kylmät väreet viilsivät hänen ruumistaan pitkin. Hän sanoi uudestaan Mollan nimen, ja hän tunsi vihlovaa kipua. Pitkin yötä hän heräili ja lausui tahtomattaankin Mollan nimeä.
Aamulla Miian äiti tuli herättelemään Miiaa, mutta kun hän vetäisi peiton Miian päältä hän näki kauhean näyn. Miia oli kuollut, mutta silmät olivat jääneet auki. Ilme muistutti ihan huoletonta Mollan hymyä. Molla makasi Miian vieressä. Posliininukke makasi maassa. Miian äiti vilkaisi posliininukkeen ja kiljaisi; nukella oli järkyttävä, pirullinen hymy kasvoillaan. Miian äiti sai sydänkohtauksen ja Miian isäkin oli herännyt. Myöhemmin Miian äiti näki nuken kasvoja kaikkialla ja kuoli itsekin. Miian isää oltiin kielletty katsomasta nukkea kasvoihin, joten hän hautasi sen läheiseen metsään. Hän kaivoi ja kaivoi, vaikka kuoppa oli jo tarpeeksi suuri. Lopulta kuoppa oli niin valtava, että hän olisi mahtunut siihen itsekin. Takaa kuului pienen pieniä risahduksia. Mollalta oli irronnut toinen nappisilmä ja se hymyili kaameasti; se työnsi Miian isän kaivamaansa kuoppaan. Samalla posliininukke oli tippunut kuoppaan. Multaa alkoi tippua Miian isän päälle ja hän katsoi vasemmalle. Posliininukke irvisti häneen kaamealla tavalla eikä häntä löydetty enää koskaan.
Kaikki on kuollutta:
Syleilin peilinsirpaleita vesisateessa,
hymyilin ranteeni tuskaisille haavoille,
naurahdin sille kaikelle
Kaikki oli kuollutta
Metsä oli niin autio,
lakastuneet ruusut rapisivat
kultaisten balettitossujeni alla
Tunsin pienen kyyneleen valuvan poskellani
Annoin sen jatkaa matkaansa kaulaani
Kuulin miten sinä tulit lähemmäksi
Pysähdyin kallion kielekkeelle, odotin
Odotin että tulisit ja pyytäisit anteeksi
Minulla ei olisi siihen enää voimia
Kuulin henkäyksesi niskassani,
puristit kyntesi kaulavaltimooni,
upotit hampaasi niskaani ja kuiskasit:
"Rakastan sinua sa****an h**ra"
Tunsin miten sinä itkit, vetäessäsi viimeisen viillon kaulaani
Syvä pisto:
Oli synkkä...
...ja myrskyinen yö.
Tunsin oloni ahdistuneeksi...
Ranteeni olivat auki.
Kurkkuani aristi.
Jalkojani särki.
Hiki valui otsaani pitkin.
En tiennyt, minne olin menossa...
...mutta menin kuitenkin.
Kuulin metsästä päin outoja ääniä.
Aivan kuin joku olisi itkenyt.
Katsoin ympärilleni...
Mitään en nähnyt.
Kuu kumotti kirkkaana mustalla taivaalla...
Sitten kuulin askelten tulevan minua kohti.
En nähnyt muuta kuin täysikuun.
Kaikkialla oli pimeää...
Sitten tunsin, kuinka joku seisoi takanani ja otti minusta lujan otteen vasemmalla kädellään.
Oikeassa kädessä hänellä oli veitsi...
Tunsin pian kaulassani syvän piston ja sitten makasin maassa...
Olin kuollut...
Toma sota balcu:
Tämä nyt ei ehkä ole mikään kauhutarina, mutta sopii kyllä kuitenkin mielestäni tähän aiheeseen. Sain tämmöisen viestin kaveriltani:
Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja: "Toma sota balcu"
Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeseesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Scaryyy
Kosto
Yö hohti pimeyttään jotenkin uhkaavan pilvisenä kaukaisen, pienen englantilaisen kylän päällä. Vuosi oli 1902. Nelihenkisen perheen omakotitalon kaikki valot oli sammutettu. Oli kuolemanhiljaista. Perheen toinen tytär, Anastacia oli valveilla. Hänellä oli hyvin levoton olo, syytä siihen hän ei tiennyt itsekään. Anastacia nousi vuoteeltaan ja hipsi kirjoituspöydän luo.Talo oli todella vanha, 1800-luvun alussa tehty. Kaikki huonekalutkin olivat myös vanhoja. Anastacia nojasi pöytään. Heti alkoi kuulua uhkaavaa narinaa. Pöydän päällä olevalta hyllyltä putosi jotain. Se oli päiväkirja. Anastacia otti sen hentoisiin käsiinsä ja avasi sen hitaasti ja varovaisesti. Vuosisadan pölyt lennähtivät kuitenkin ja laskeutuivat leijaillen, jotenkin salaperäisen tuntuisesti hänen eteensä. Hänelle tuli hyvin ahdistava olo, aivan kuin pölyn laskeutuminen olisi enteillyt jotain…
Päiväkirjan kirjoitus oli vanhanaikaista ja todella koukeroista. Anastacia syventyi lukemiseen.
“17.8.1802
Rakas päiväkirja
Minua pelottaa aina, paitsi nukkuessani. Vanhempani – varsinkin isäni on pelottava. Hän pieksee minua, jos en tee kotitöitä. Nyt he ovat löytäneet minulle jonkun miehen. En tahdo! Minulla on rakastettuni, komea Charles, mutta poika on maalaistalosta. Rakkauttamme ei sallita, ja se tuntuu minusta kamalalta. Isäni ehdokas on George. Kuninkaallisesta suvusta. Ei ole oikein, se ei ole! Mutta minun on kuunneltava isääni. Paitsi jos lähden.
Laskin köyden alas ikkunasta ja kävelin. Charles olisi varmasti joella. Kuljin sinne surua tuntien. Mukana vain tämä päiväkirja ja Charlesilta saamani kynä. Oli niin hiljaista. Arvasin oikein, Charles oli joella. Kerroin hänelle miehestä. Charles oli surun murtama, niin kuin minäkin. Charles ojensi minulle kauniin, kultaisen riipuksen, jossa oli sydän. Siinä luki: Aina rakastaen, Charles & Anna. Sitten hän otti puukon esiin ja viilsi kurkkunsa! Huusin, huusin niin paljon. Itkin Charlesin takkiin. Minun oli kuitenkin mentävä kotiin ennen aamunkoittoa ja otin Charlesin takin mukaan muistoksi hänestä.”
“26.9.1802
Rakas päiväkirja
Nyt minut on naitettu Georgelle. Hän halusi välttämättä muuttaa jonnekin kauas pienestä, syrjäisestä kotikylästäni. Mies on hirveä, omistavainen. Joskus öisin kuulen vieläkin Charlesin kutsuvan minua. Saan hänen sanoistaan selville vain sen, että hän tulee kostamaan aina sadan vuoden välein, jolloin hän murhaa minun entisessä huoneessani asuvan henkilön. Oli se nainen tai mies. Minua pelottaa. En halua tuota kohtaloa sille henkilölle, joka erehtyy asumaan siinä huoneessa.”
Anastacia keskeyttää lukemisen. Hän katsoo almanakkaansa. “Tänäänhän on 26. syyskuuta!”, Anastacia toteaa kauhuissaan. Hän tajuaa asuvansa väärään aikaan väärässä huoneessa. Anastacia kuulee takaansa äännähdyksen, josta erottaa sanat “minä” ja “kostan”. Hän tuntee kylmän ja terävän metallin koskettavan kaulaansa. Anastacia tietää kuolevansa samalla tavalla kuin Charleskin. Yhden nopean viillon jälkeen hän vaipui horrokseen, josta hän ei enää herää. Koskaan.
Siis tämä on tositarina.
Kun olin pieni ja asuimme rivitalossa, joka yö kun heräsin näin äidin ja isän sängyn vierellä seisovan valkoisen miehen hahmon.Pelkäsin kauheasti ja kerroin asiasta vanhemmilleni ja he eivät uskoneet. Miehen hahmo ilmestyi joka yö ja menin aina peiton alle piiloon. Se seisoi joskus sänkynikin vieressä. Aina pelotti mennä nukkumaan. Kuitenkin talomme alkoi käydä ahtaaksi ja muutimme isompaan taloon. Uudessa talossa kun nukuin eka kertaa, hahmo ei ilmestynytkään.
Oliko kyseessä aave?
Katoava liftarityttö
Jos ajaa autolla noin klo 23 Isossa-Britanniassa Kentissä sijaitsevan Blue Bell Hillin ohi, saattaa törmätä nuoreen naiseen, joka pyytää kyytiä lähistöllä sijaitsevaan Maidstonen kylään. Liftarityttö kertoo, että hänet vihitään seuraavana päivänä, ja ennen kuin saavutaan Maidstoneen, tyttö on hävinnyt. Jos autoilija jatkaa matkaansa tytön ilmoittamaan osoitteeseen, hän löytää vanhan avioparin. Aviopari kertoo tarinan tyttärestään, joka kuoli liikenneonnettomuudessa 19. marraskuuta 1965, päivää ennen omia häitään. Onnettomuus tapahtui paikassa, jossa liftarityttö oli noussut kyytiin. Ihmeellisintä tarinassa on se, että vuonna 1997 kaikkiaan neljä autoilijaa otti nuoren naisen autoonsa. Kaikki neljä tunnistivat hänet, kun heille näytettiin vuonna 1965 kuolleen tytön kuvaa…Ilkikurinen nauru
Oli kerran tyttö, joka oli rakastunut erääseen poikaan. Kun tyttö lähti eräänä iltana tanssiaisista pojan kanssa, poika kertoi tälle, että asui toisella puolella kaupunkia eikä voinut saattaa tyttöä kotiin.Tyttö lähti kotiinsa. Juuri, kun tyttö oli vaihtamassa yövaatteitaan, hän huomasi, että joku katsoi häntä pimeässä. Katulampun valossa tyttö näki, että se oli vain hänen rakas poikaystävänsä. Tyttö huusi ikkunasta pojalle, että tämä odottaisi. Sitten tyttö ja poika lähtivät ajelulle. Tyttö katsahti pojan käsiä. Ne olivat LUURANGON kädet!! Tyttö avasi auton oven ja juoksi ulos. Auto kuitenkin seurasi häntä. Se ajoi ohi, mutta sisältä kuului ilkikurista naurua.Pian tyttö unohti tapahtuneen. Kerran sateisena iltana hänen takanaan tiellä välkkyivät auton valot ja sisältä kuului tuttu ilkikurinen nauru. Tyttö juoksi kirkuen pakoon ja pakeni kalliolle. Tyttö astui harhaan, putosi mereen ja kuoli. Vieläkin voi sateisina iltoina rantakallioilta kuulla tytön huudon….
Suon lapsi
Eräs pieni tyttö tykkäsi leikkiä usein metsässä. Koska hänellä ei ollut ystäviä, hän leikki usein pimeälläkin metsässä ypöyksin. Kerran kun tyttö oli leikkimässä pimeässä metsässä, puitten takaa kajasti valo. Tyttö kurkisti oksien välistä ja näki lyhyen, loistavan hahmon. Hahmolla oli ihmisen ääriviivat, mutta silti siltä näkyivät vain loistavat vihreät silmät. Olio huomasi tytön ja mulkaisi tätä vihreillä silmillään. Tyttö juoksi kirkuen pakoon. Tyttö kysyi vaariltaan:- Vaari. Tiedätkö, mikä jahtasi minua takaa?
- No?
- Sillä oli vihreät ja loistavat silmät, ihmisen ääriviivat ja se loisti kirkkaasti!
Vaari kertoi:
- Se on suon lapsi. Itse asiassa se oli tyttö, joka erehtyi leikkimään metsässä pimeällä. Hän hukkui suohon ja hän muuttui hengeksi.
Siitä asti tyttö ei enää uskaltanut leikkiä yksin metsässä.
Tekeekö Sinun mieli leikkiä yksin pimeässä metsässä?
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Sunnuntai
KOIRA
Oli kerran perhe, jossa oli isä, äiti ja pieni tyttö.
Eräänä iltana vanhemmat lähtivät juhliin ja jättivät tyttärensä yksin kotiin.
Illalla kun tyttö makasi yksin sängyssä, hän laski kätensä roikkumaan sängyn laidalta ja heidän koira nuli tytön kättä. Se helpotti häntä. Tyttö sai unta puoli 10, mutta 0.00 keskiyöllä hän heräsi, koska kylpyhuoneesta kuului veden lorinaa. Se kuulosti pelottavalta ja hän antoi koiran taas nuolla kättään.
Vähän ajan kuluttua häntä alkoi ärsyttää, koska lorina ei lakannut, ja hän lähti sulkemaan kylpyhuoneen ovea. Juuri kun tyttö oli sulkemassa ovea, hän näki jotain kammottavaa: Heidän koira roikkui katosta hirtettynä ja seinässä luki verellä: Kyllä ihmisetkin osaavat nuolla
RAKKAUS
Matti oli löytänyt elämänsä rakkauden ja mennyt naimisiin. Häät olivat suuret ja komeat, halusihan Matti kaikkien tietävän uskomattomasta onnestaan.
Illalla, kun kakku kahvit oli jo nautittu ja suurin osa vieraista oli lähtenyt omille teilleen, mietittiin mitä vielä tehtäisiin. Kukaan paikalla olijoista ei tahtonut vielä lopettaa juhlimista. lopulta eräs vieraista ehdotti piiloleikkiä. Näin tehtiiin, sulhanen alkoi laskea ja muut menivät piiloihin. Matti löysi yhden vieraan kaapista, yhden puutarhasta, jne. Mutta hän ei millään löytänyt viimeistä leikkijää, vasta vihittyä vaimoaan. Lopulta vieraatkin alkoivat jo huolestua ja yhtyivät etsintään, mutta tyttöä ei löytynyt. Lopulta ruvettiin puhumaan että hän olisi tullut katumapäälle ja karannut leikin turvin. Vuodet kuluivat, asia unohtui. Matti ei ymmärtänyt miksi hänen vaimonsa olisi lähtenyt ja tappoi itsensä.
Talo oli tyhjillään vuosikaudet, kunnes eräs vastavihitty aviopari osti sen, halvalla kun saivat. Pari päätti viedä vintillä olevat romut kaatopaikalle, taulut, pöydät ja vanha kaappi. Kun kaveri porukka nosti kaapin viedäkseen sen romulavalle, he kompastuivat rappusissa ja kaappi levähti auki. Sen sisällä oli naisen luuranko joka oli pukeutunut häämekkoon. Kaapin oven sisä puolella oli myös viesti jossa luki: haahaa, ettepäs löytäneet minua !
Oli kerran perhe, jossa oli isä, äiti ja pieni tyttö.
Eräänä iltana vanhemmat lähtivät juhliin ja jättivät tyttärensä yksin kotiin.
Illalla kun tyttö makasi yksin sängyssä, hän laski kätensä roikkumaan sängyn laidalta ja heidän koira nuli tytön kättä. Se helpotti häntä. Tyttö sai unta puoli 10, mutta 0.00 keskiyöllä hän heräsi, koska kylpyhuoneesta kuului veden lorinaa. Se kuulosti pelottavalta ja hän antoi koiran taas nuolla kättään.
Vähän ajan kuluttua häntä alkoi ärsyttää, koska lorina ei lakannut, ja hän lähti sulkemaan kylpyhuoneen ovea. Juuri kun tyttö oli sulkemassa ovea, hän näki jotain kammottavaa: Heidän koira roikkui katosta hirtettynä ja seinässä luki verellä: Kyllä ihmisetkin osaavat nuolla
RAKKAUS
Matti oli löytänyt elämänsä rakkauden ja mennyt naimisiin. Häät olivat suuret ja komeat, halusihan Matti kaikkien tietävän uskomattomasta onnestaan.
Illalla, kun kakku kahvit oli jo nautittu ja suurin osa vieraista oli lähtenyt omille teilleen, mietittiin mitä vielä tehtäisiin. Kukaan paikalla olijoista ei tahtonut vielä lopettaa juhlimista. lopulta eräs vieraista ehdotti piiloleikkiä. Näin tehtiiin, sulhanen alkoi laskea ja muut menivät piiloihin. Matti löysi yhden vieraan kaapista, yhden puutarhasta, jne. Mutta hän ei millään löytänyt viimeistä leikkijää, vasta vihittyä vaimoaan. Lopulta vieraatkin alkoivat jo huolestua ja yhtyivät etsintään, mutta tyttöä ei löytynyt. Lopulta ruvettiin puhumaan että hän olisi tullut katumapäälle ja karannut leikin turvin. Vuodet kuluivat, asia unohtui. Matti ei ymmärtänyt miksi hänen vaimonsa olisi lähtenyt ja tappoi itsensä.
Talo oli tyhjillään vuosikaudet, kunnes eräs vastavihitty aviopari osti sen, halvalla kun saivat. Pari päätti viedä vintillä olevat romut kaatopaikalle, taulut, pöydät ja vanha kaappi. Kun kaveri porukka nosti kaapin viedäkseen sen romulavalle, he kompastuivat rappusissa ja kaappi levähti auki. Sen sisällä oli naisen luuranko joka oli pukeutunut häämekkoon. Kaapin oven sisä puolella oli myös viesti jossa luki: haahaa, ettepäs löytäneet minua !
Eräänä pimeänä iltana muuan maan kiertäjä etsii paikka jonne jäädä yöksi, sää kun näytti huononemaan päin. Ikävä kyllä kukaan ei tahtonut ottaa “ryysyläistä” tahrimaan vuoteitaan ja sanoivat ettei ole tilaa. Lopulta kulkuri löysi erään maatalon jolla oli hyvä maine, ja hänet otettiinkin sisälle.
Talon isäntä kertoi että ainoa vapaana oleva huone on saunan pikku vierasvara, mutta siellä kummittelisi. Kummituksiin kun mies ei uskonut, hän naurahti ja sanoi sen kelpaavan paremmin kuin hyvin. Emäntä petasi miehelle vuoteen ja pian kaikki menivätkin maate.
Nukuttuaan jo jonkin aikaa, kulkuri kuulee kovan äänen. Puoli unessa hän ei ymmärrä kuka puhuu ja pyytää toistamaan, silloin hän näkee suuren hehkuvan pään suoraan yläpuolellaan. “Kysyin, kuka on tämän talon isäntä!” pää huutaa. Kulkuri vielä puoli unisena vastaa kovalla äänellä “olkoon kuka hyvänsä isäntä, mutta minä täällä nyt nukun!”
Pää katselee hetken kulkuria vihaisena ja toteaa “no ole sinä sitten isäntä minä lähden, ei täällä kahta isäntää tarvita!” ja lähtee katon läpi sellaisella voimalla että vie puolet mukanaan.
Aamulla isäntä palaa katsomaan kulkuria ja huomaa katon “mitä täällä on tapahtunut?” isäntä kysyy hämmillään. “Ai, se teidän kummituksenne ei tainnut pitää vieraista” kulkuri toteaa ja lähtee jatkamaan matkaansa eikä hänestä tai “saunan isännstä” enää sen koommin kuultu.
Talon isäntä kertoi että ainoa vapaana oleva huone on saunan pikku vierasvara, mutta siellä kummittelisi. Kummituksiin kun mies ei uskonut, hän naurahti ja sanoi sen kelpaavan paremmin kuin hyvin. Emäntä petasi miehelle vuoteen ja pian kaikki menivätkin maate.
Nukuttuaan jo jonkin aikaa, kulkuri kuulee kovan äänen. Puoli unessa hän ei ymmärrä kuka puhuu ja pyytää toistamaan, silloin hän näkee suuren hehkuvan pään suoraan yläpuolellaan. “Kysyin, kuka on tämän talon isäntä!” pää huutaa. Kulkuri vielä puoli unisena vastaa kovalla äänellä “olkoon kuka hyvänsä isäntä, mutta minä täällä nyt nukun!”
Pää katselee hetken kulkuria vihaisena ja toteaa “no ole sinä sitten isäntä minä lähden, ei täällä kahta isäntää tarvita!” ja lähtee katon läpi sellaisella voimalla että vie puolet mukanaan.
Aamulla isäntä palaa katsomaan kulkuria ja huomaa katon “mitä täällä on tapahtunut?” isäntä kysyy hämmillään. “Ai, se teidän kummituksenne ei tainnut pitää vieraista” kulkuri toteaa ja lähtee jatkamaan matkaansa eikä hänestä tai “saunan isännstä” enää sen koommin kuultu.
Eräässä maatalossa, asui emäntä joka oli nuukkuuden esikuva. Joka päivä muutama kerjäläinen kävisi kyselemässä muutamaa leivän kanikkaa rinnan alle, mutta aina emäntä kieltäytyi vastaten että, ruoka riittäisi hädin tuskin asukkaille itselleen ja lisäksi pitää ruokkia siat. Kerjäläisten onneksi, talon piika salaa luovutti heille pieniä määriä ruokaa, ja sai joka kerta suuret kiitokset
Muutaman vuoden kuluttua emäntä kuoli ja piika jatkoi ruuan jakamista nyt isompina määrinä. Eräänä päivänä, piika kuuli meteliä sikalasta ja juoksi katsomaan josko sinne olisi päässyt kettu. Saapuessaan sikalaan, piika näkee kuinka siat ovat kaikki yhdessä nurkassa, uskaltamatta syödä palaakaan. Tämä tapahtui useamman päivän aikana, minkä seurauksena siat laihtuivat luuviuluiksi.
Piika kutsui paikalle papin, joka huomasi syöttökaukalolla olennon, jonka tunnisti entiseksi entiseksi emännäksi. Pappi saapui piian luo ja sanoo että emännällä on hänelle asiaa. Emäntä nousee ylös ja lausuu piialle “Muistatko kuinka sinä jaoit ruokaa kerjäläisille minun kieltäytyessäni ja kuinka sait aina kiitosta?”
Piika vastasi muistavansa kyllä nuo ajat. Emäntä lausui piialle “Etkö voisi antaa muutamaa niistä kiitoksista minulle, kun niitä tuonpuoleisessa kovasti jo tarvitsisin” Tähän piika vastaa “Ota emäntä vaikka kaikki, kyllä minä niitä lisää ehdin vielä kerätä.”
Tämän lausuttuaan emäntä katosi, ja pian siatkin palautuivat entisiin mittoihinsa.
Ajellessaan pimeää maantietä mies huomaa nuoren naisen, jolla kädet ja jalat olivat piilossa, tien reunalla. Ohjeiden vastaisesti hän ottaa naisen, joka esittäytyy Melanieksi, kyytiin ja lupaa kuskata tämän minne hyvänsä kunhan saisi juttuseuraa.
Ajettuaan muutaman kilometrin, nainen pyytää miestä pysähtymään seuraavalle huoltamolle käydäkseen vessassa, mies päättää juoda kahvin ja täyttää tankin. Juotuaan noin kaksi kuppia kahvia ja poltettuaan kolme savuketta, nainen palaa wc:stä kädet ja jalat yhä piilossa. Matka jatkuu tavalliseen tapaan, mies juttelee niitä näitä naisen katsellessa ulos ikkunasta, välillä hymäisten.
Juuri kun mies vilkaisee naista, peura hyppää auton eteen, minkä seurauksena auto kierii ojaan. Mies herää seuraavana aamuna sairaalasta, vahvasti siteissä ja yrittää saada tietoa naisen olotilasta. Lääkärit väittävät ettei autossa, tai sen ypäristössä ollut merkkiäkään kyseisestä naisesta, ja ihmettelevät miten mies itse selvisi.
Muutaman päivän kuluttua mies kotiutetaan, ja elämä palaa normaaliin uomaansa. Eräänä iltana, jo mennessään nukkumaan, hän kuulee koputusta ovelta. Avatessaan oven, ei ulkona olekkaan muuta kuin muutamat sorkan jäljet, ja kirje. Luettuaan kirjeen, mies lähtee ajamaan kovaa vauhtia autollaan pois kaupungista, ajaa kolarin ja kuolee heti.
Muutaman vuoden kuluttua emäntä kuoli ja piika jatkoi ruuan jakamista nyt isompina määrinä. Eräänä päivänä, piika kuuli meteliä sikalasta ja juoksi katsomaan josko sinne olisi päässyt kettu. Saapuessaan sikalaan, piika näkee kuinka siat ovat kaikki yhdessä nurkassa, uskaltamatta syödä palaakaan. Tämä tapahtui useamman päivän aikana, minkä seurauksena siat laihtuivat luuviuluiksi.
Piika kutsui paikalle papin, joka huomasi syöttökaukalolla olennon, jonka tunnisti entiseksi entiseksi emännäksi. Pappi saapui piian luo ja sanoo että emännällä on hänelle asiaa. Emäntä nousee ylös ja lausuu piialle “Muistatko kuinka sinä jaoit ruokaa kerjäläisille minun kieltäytyessäni ja kuinka sait aina kiitosta?”
Piika vastasi muistavansa kyllä nuo ajat. Emäntä lausui piialle “Etkö voisi antaa muutamaa niistä kiitoksista minulle, kun niitä tuonpuoleisessa kovasti jo tarvitsisin” Tähän piika vastaa “Ota emäntä vaikka kaikki, kyllä minä niitä lisää ehdin vielä kerätä.”
Tämän lausuttuaan emäntä katosi, ja pian siatkin palautuivat entisiin mittoihinsa.
Ajellessaan pimeää maantietä mies huomaa nuoren naisen, jolla kädet ja jalat olivat piilossa, tien reunalla. Ohjeiden vastaisesti hän ottaa naisen, joka esittäytyy Melanieksi, kyytiin ja lupaa kuskata tämän minne hyvänsä kunhan saisi juttuseuraa.
Ajettuaan muutaman kilometrin, nainen pyytää miestä pysähtymään seuraavalle huoltamolle käydäkseen vessassa, mies päättää juoda kahvin ja täyttää tankin. Juotuaan noin kaksi kuppia kahvia ja poltettuaan kolme savuketta, nainen palaa wc:stä kädet ja jalat yhä piilossa. Matka jatkuu tavalliseen tapaan, mies juttelee niitä näitä naisen katsellessa ulos ikkunasta, välillä hymäisten.
Juuri kun mies vilkaisee naista, peura hyppää auton eteen, minkä seurauksena auto kierii ojaan. Mies herää seuraavana aamuna sairaalasta, vahvasti siteissä ja yrittää saada tietoa naisen olotilasta. Lääkärit väittävät ettei autossa, tai sen ypäristössä ollut merkkiäkään kyseisestä naisesta, ja ihmettelevät miten mies itse selvisi.
Muutaman päivän kuluttua mies kotiutetaan, ja elämä palaa normaaliin uomaansa. Eräänä iltana, jo mennessään nukkumaan, hän kuulee koputusta ovelta. Avatessaan oven, ei ulkona olekkaan muuta kuin muutamat sorkan jäljet, ja kirje. Luettuaan kirjeen, mies lähtee ajamaan kovaa vauhtia autollaan pois kaupungista, ajaa kolarin ja kuolee heti.
Tutkinnassa, poliisit löytävät miehen kädestä kirjeen jossa luki :kiitos kyydistä, ehkä jo tänään vien sinut mukanani tuonpuoleiseen.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Perjantain tarinoita
HAAMUJA TAIVAALLAEnglannissa tehtiin yli 300 vuotta sitten kuuluisa aavetutkimus toistuvasta sotanäystä. Väkivaltainen selkkaus käytiin Edgehillissä lokakuusssa 1642, Englannin sisällissodan aikaan. Tuolloin kuningas Kaarle I:n kavaljeerit saivat vastaansa poliittisen vastustajansa Olviver Cromwellin joukot. Seuraava tapaus kertoo varhaisen aavejahdin tapahumista.
Muutamia viikkoja taistelun jälkeen kyläläiset kertoivat nähneensä kaiken uudestaan, haamujen toisintona taivaalla. Kaarle I lähetti uskottuja miehiään Edgehilliin. Hekin näkivät aavesodan, ja tunnistivat jopa kuuluisan kavaljeeriruhtinaan. Vuosisatojen ajan taistelu kertautui vuosipäivinään lokakuussa ja jouluisin. Viime aikoina näky on haalistunut, kuin puhkikulunut nauhoitus.
KOVAONNINEN MATKAAJAYhden tarinan mukaan brittiläinen eversit Ewart matkusti CArlislesta junalla Lontooseen vuoden 1900 paikeills. Tyhjässä vaunuosastossa matkaava eversti nukahti. HErätessään hän huomasi saaneensa seuraa, vaikka kukaan ei ollut voinut nousta junaan. Nuori mustapukuinen nainen istui nyt evestiä vastapäätä. Hän oli vaiti, katse syliinsä luotuna. Äkkiä juna jarrutti. Putoava matkalaukku iski everstin tajuttomaksi. Kun hän toipui, nainen oli kadonnut. Mutta kantaja tunnisti Ewartin hiljaisen seuralaisen. Vuosia aiemmin nainen oli ollut junamatkalla miehensä kanssa. Mies oli kurkistanut ikkunasta, hänen päänsä oli iskeytynyt irti ja lentänyt vaimon syliin.
TUOMION HURTTATässä tarinan versiossa väitetään, että jo vuosisatoja musta koira oil ilmaantunut aina kun joku perheenjäsenistä teki kuolemaan Herra Vaughn tunsi tämän perinteen muttei kertonut sitä vaimolleen, ettei vaimo säikähtäisi. Kun yksi heidän lapsistaan sairastui, rouva Vaughnkävi yhtä mittaa yläkerran sairashuoneessa. Kerran hän palasi samantien kirkuen alas, ja pyysi miestään karkottamaan lapsen vuoteen jalkopäässä istuvan valtavan mustan koiran, Järkyttynyt mies tiesi heti, mitä salaperäisen eläimen ilmestyminen merkitsi. Mies ryntäsi raput ylös, vaikka tiesi sydämessään juoksun turhaksi. Hän löysi rakkaan lapsensa jo kuolleena, ja aavehurttta oli tipotiessään.
HIUKSETON TYTTÖ
Olipa kerran, monia, monia vuosia sitten erään kaupungin laidalle avattu uusi parturi-kampaamo. Se oli perustettu sinne aivan muutama viikko sitten. Parturi-kampaamon sisustus oli kyllä aivan kamala, jos näin suoraan puhutaan eikä kaunistella. Värejä oli lätkitty seinille hujan hajan ja tuolitkin olivat rikkinäiset ja nekään eivät sopineet muuhun sisustukseen laisinkaan.10-vuotias Liisa-tyttö tanssahteli parturi-kampaamon ovelle äidin antama seteli kädessään. Liisan hiukset kaipasivat nimittäin tasoitusta, tai ainakin äiti oli niin sanonut.
- Päivää, Liisa sanoi astuessaan sisään, kohtelias kun oli.
- Tervetuloa tyttönen. Istuhan tuohon penkille ja kerro miten leikataan, polkkatukkainen nainen sanoi tekopirteästi. Silmäpusseista päätellen hän oli nukkunut huonosti viime yönä ja yritti pysyä mahdollisimman pirteänä ja "kilttinä" tätinä joka vähän leikkelee hiuksia.
- Tasoitetaan vain. Ihan vähän vaan, Liisa vastasi ja istahti tuoliin lukemaan lehteä.
- Selvä juttu. Tässä ei menekään kauaa, nainen sanoi ja otti esille laatikostaan ultramegasuperisot sakset. Saksien kyljessä luki pienin mustin kirjaimin: 8 - 14 -vuotiaiden tyttöjen hiusten leikkaukseen tarkoitetut sakset. Liisa kuuli kuinka saksien terät naksahtelivat yhteen jo sadatta kertaa. Ehkä parturi teki vain työnsä huolellisesti. Liisa keskittyi lehden lukemiseen. Vähän ajan kuluttua Liisa huomasi, että hänen päänsä tuntui kovin tyhjältä ja kevyemmältä.
- Valmis! Voila, mikä taideteos! nainen hihkaisi.
Kuului vain tömähdys ja Liisa makasi lattialla.
- Miten se nyt noin? nainen ihmetteli.
Vähän ajan kuluttua Liisa heräsi ja asteli naisen luokse.
- Miksi sinä teit näin?!
- Minä...taisin innostua vähän liikaa, nainen vastasi nolona. Liisa lähti raivoissaan ulos parturista - maksamatta. Oli kulunut jo monta kymmentä vuotta ja Liisa oli jo vanha. Hänen hiuksensa eivät olleet vieläkään kasvaneet milliäkään. Hän ei enää jaksanut odottaa. Muutaman kuukauden kuluttua hän nukkui pois. Kerrotaan, että vielä tänäkin päivänä tämä hiukseton tyttö kummittelee erään kaupungin laidalla olevassa parturissa....
Muutamia viikkoja taistelun jälkeen kyläläiset kertoivat nähneensä kaiken uudestaan, haamujen toisintona taivaalla. Kaarle I lähetti uskottuja miehiään Edgehilliin. Hekin näkivät aavesodan, ja tunnistivat jopa kuuluisan kavaljeeriruhtinaan. Vuosisatojen ajan taistelu kertautui vuosipäivinään lokakuussa ja jouluisin. Viime aikoina näky on haalistunut, kuin puhkikulunut nauhoitus.
KOVAONNINEN MATKAAJAYhden tarinan mukaan brittiläinen eversit Ewart matkusti CArlislesta junalla Lontooseen vuoden 1900 paikeills. Tyhjässä vaunuosastossa matkaava eversti nukahti. HErätessään hän huomasi saaneensa seuraa, vaikka kukaan ei ollut voinut nousta junaan. Nuori mustapukuinen nainen istui nyt evestiä vastapäätä. Hän oli vaiti, katse syliinsä luotuna. Äkkiä juna jarrutti. Putoava matkalaukku iski everstin tajuttomaksi. Kun hän toipui, nainen oli kadonnut. Mutta kantaja tunnisti Ewartin hiljaisen seuralaisen. Vuosia aiemmin nainen oli ollut junamatkalla miehensä kanssa. Mies oli kurkistanut ikkunasta, hänen päänsä oli iskeytynyt irti ja lentänyt vaimon syliin.
TUOMION HURTTATässä tarinan versiossa väitetään, että jo vuosisatoja musta koira oil ilmaantunut aina kun joku perheenjäsenistä teki kuolemaan Herra Vaughn tunsi tämän perinteen muttei kertonut sitä vaimolleen, ettei vaimo säikähtäisi. Kun yksi heidän lapsistaan sairastui, rouva Vaughnkävi yhtä mittaa yläkerran sairashuoneessa. Kerran hän palasi samantien kirkuen alas, ja pyysi miestään karkottamaan lapsen vuoteen jalkopäässä istuvan valtavan mustan koiran, Järkyttynyt mies tiesi heti, mitä salaperäisen eläimen ilmestyminen merkitsi. Mies ryntäsi raput ylös, vaikka tiesi sydämessään juoksun turhaksi. Hän löysi rakkaan lapsensa jo kuolleena, ja aavehurttta oli tipotiessään.
HIUKSETON TYTTÖ
Olipa kerran, monia, monia vuosia sitten erään kaupungin laidalle avattu uusi parturi-kampaamo. Se oli perustettu sinne aivan muutama viikko sitten. Parturi-kampaamon sisustus oli kyllä aivan kamala, jos näin suoraan puhutaan eikä kaunistella. Värejä oli lätkitty seinille hujan hajan ja tuolitkin olivat rikkinäiset ja nekään eivät sopineet muuhun sisustukseen laisinkaan.10-vuotias Liisa-tyttö tanssahteli parturi-kampaamon ovelle äidin antama seteli kädessään. Liisan hiukset kaipasivat nimittäin tasoitusta, tai ainakin äiti oli niin sanonut.
- Päivää, Liisa sanoi astuessaan sisään, kohtelias kun oli.
- Tervetuloa tyttönen. Istuhan tuohon penkille ja kerro miten leikataan, polkkatukkainen nainen sanoi tekopirteästi. Silmäpusseista päätellen hän oli nukkunut huonosti viime yönä ja yritti pysyä mahdollisimman pirteänä ja "kilttinä" tätinä joka vähän leikkelee hiuksia.
- Tasoitetaan vain. Ihan vähän vaan, Liisa vastasi ja istahti tuoliin lukemaan lehteä.
- Selvä juttu. Tässä ei menekään kauaa, nainen sanoi ja otti esille laatikostaan ultramegasuperisot sakset. Saksien kyljessä luki pienin mustin kirjaimin: 8 - 14 -vuotiaiden tyttöjen hiusten leikkaukseen tarkoitetut sakset. Liisa kuuli kuinka saksien terät naksahtelivat yhteen jo sadatta kertaa. Ehkä parturi teki vain työnsä huolellisesti. Liisa keskittyi lehden lukemiseen. Vähän ajan kuluttua Liisa huomasi, että hänen päänsä tuntui kovin tyhjältä ja kevyemmältä.
- Valmis! Voila, mikä taideteos! nainen hihkaisi.
Kuului vain tömähdys ja Liisa makasi lattialla.
- Miten se nyt noin? nainen ihmetteli.
Vähän ajan kuluttua Liisa heräsi ja asteli naisen luokse.
- Miksi sinä teit näin?!
- Minä...taisin innostua vähän liikaa, nainen vastasi nolona. Liisa lähti raivoissaan ulos parturista - maksamatta. Oli kulunut jo monta kymmentä vuotta ja Liisa oli jo vanha. Hänen hiuksensa eivät olleet vieläkään kasvaneet milliäkään. Hän ei enää jaksanut odottaa. Muutaman kuukauden kuluttua hän nukkui pois. Kerrotaan, että vielä tänäkin päivänä tämä hiukseton tyttö kummittelee erään kaupungin laidalla olevassa parturissa....
maanantai 27. helmikuuta 2012
Kauhutarinoita päivälle 27.2.
POSLIININUKKEOlipa kerran perhe johon kuului kolme tyttöä ja Isä. Eräänä päivänä isän piti lähteä työmatkalle. Kaikki tytöt saivat esittää toivomuksen mitä haluaisivat. Vanhin tyttö toivoi farkkuja, Keskimmäinen paidan ja nuorin posliininuken. Sitten pari päivää työmatkan alkamisen jälkeen isä tuli kotiin. Nuorin tyttö jätti posliininuken ikkunalaudalle. Kun tyttö heräsi, posliininukke oli hänen kasvojensa päällä. Tyttö kiljui niin, että kaikki tulivat katsomaan. He päättivät laittaa posliininuken pahvilaatikkoon yön ajaksi. Sitten kun isä tuli yön jälkeen katsomaan tyttöään, hän koki järkytyksen. Tyttö oli raadeltu kynsillä. ja tytön vieressä oli posliininukke, jolla oli terävät kynnet esillä.
MURHATTU1950-luvulla kanadalaistohtori Ian Stevenson alkoi tutkia itämaista jälleensyntymistä. Hän haastatteli lukuisia lapsia, jotka sanoivat muistavansa edellisen elämänsä vaiheita. Intialaispoika RAvi Shankar muisti olleensa kerran poika nimeltä Munna. Hän kertoi, että parturi ja pyykkärieukko olivat katkaisseet hänen kurkkunsa pitkällä sahanteräisellä veitsellä. Stevenson sai selville, että Munna-niminen poika oli tosiaankin tapettu niin julmasti puoli vuotta ennen RAvin syntymää. Teosta epäiltiin parturia ja pyykkäriä. Stevenson ei koskaan pystynyt todistamaan, että Ravi oli uudelleensyntynyt Munna, mutta Ravin kaulassa oli selittämätön pitkä ja leveä arpi.
MARIAKauan sitten eräs koru nimeltä Maria löydettiin keiteleen vanhimmasta talosta. Talossa oli vuosia sitten asunut pariskunta joka oli riidoissa. Riitojen päätteeksi oli mies tappanut naisen ja haudannut tämän kellariin. Naisella oli ollut hyvin kaunis ja arvokas koru minkä mies aikoi pitää omanaan. Muutama päivä myöhemmin mies kuoli ja korun sai miehen hyvä ystävä. Muutama päivä miehen kuolemasta, kun ystävä oli saanut korun, hän alkoi sairastella ja niinpä hän kuoli muutaman viikon aikana. Koru alkoi kulkea hänen suvussaan ja jokainen jolla koru on ollut on kuollut salaperäisesti, mutta monta vuotta naisen kuolemasta, sai korun tyttö joka ei kuollutkaan, vaan eli tavallista pidemmän elämän. Lopulta naisen kuoltua, löytyi miehen tappaman naisen luuranko kellarista ja luurangolla oli Mariakoru kaulassaan. Tutkimusten mukaan nainen, joka ei kuollut koruun, olikin aave joka ei saanut rauhaa miehen anastamasta korusta, vaan hankki sen takaisin. Sen jälkeen Mariakorusta ei olla nähty jälkeäkään.
RISTI SELÄSSÄOli kerran tyttö joka meni kauppaan. Hän pyöräili hautausmaan poikki. Joku huusi:
-Pysähdy tai kiroan sinut! Tyttö ei pysähtynyt. Kun tyttö tuli kotiinpäin hän poikkesi taas hautausmaalla. Yhtäkkiä puskasta hyppäsi noita, joka kaatoi tytön, piirsi hänen selkäänsä ristin ja sanoi:
-jos näytät ristin jollekulle, minä tulen ja tapan sinut! Tyttö pelästyi ja lähti. Kotona äiti sanoi:
-huomenna on koulukuvaus, mene suihkuun! Tyttö ei halunnut, mutta äiti patisti hänet suihkuun. Sitten isosisko tuli kylpyhuoneen kautta kotiin diskosta, huomasi ristin ja kysyi mikä se oli. Kello kaksitoista ikkuna aukeni ja joku meni sisään veitsen kanssa. Pian hän meni taas ulos. Aamulla tyttö löydettiin... KUOLLEENA!
TYTTÖ JA PUNAINEN BASKERI
olipa kerran hattukauppias, joka kiersi pienessä kylässä talosta taloon kauppaamassa hattuja. Eräänä päivänä mies sitten kulki suureen maalaistaloon ja soitti ovikelloa. Oven avasi pieni soma tyttö. Tyttö sanoi kauppiaalle: "Vanhempani eivät nyt ole kotona. Mutta ompa teillä kaunis punainen baskeri. Olen aina halunnut tuollaisen." Mies hymyili ja vastasi: "No sehän on mukavaa sitten sinä saat pitää sen."
Illalla tytön vanhemmat tulivat kotiin viljapelloilta. He näkivät heidän Susikoiransa tärisemässä koirankopissaan. Tytön isä meni koiran luokse ja puhutteli koiraa rauhoittavasti. Koira vinkui hädissään ja katsoi latoon päin. Isä käveli ladolle ja avasi sen vanhan narisevan oven. Hänen sydämensä hyppäsi kurkkuun ja hän jähmettyi paikalleen. Olkien keskellä oli pystyssä heinäseiväs ja heinäseipään päähän oli työnnetty vertavaluva tytön pää. Tytön päässä lepäsi punainen baskeri ja hänen otsaansa oli lävistetty hakaneulalla lappu, jossa luki:" Tämä baskeri on lahja teidän tytöllenne.
MURHATTU1950-luvulla kanadalaistohtori Ian Stevenson alkoi tutkia itämaista jälleensyntymistä. Hän haastatteli lukuisia lapsia, jotka sanoivat muistavansa edellisen elämänsä vaiheita. Intialaispoika RAvi Shankar muisti olleensa kerran poika nimeltä Munna. Hän kertoi, että parturi ja pyykkärieukko olivat katkaisseet hänen kurkkunsa pitkällä sahanteräisellä veitsellä. Stevenson sai selville, että Munna-niminen poika oli tosiaankin tapettu niin julmasti puoli vuotta ennen RAvin syntymää. Teosta epäiltiin parturia ja pyykkäriä. Stevenson ei koskaan pystynyt todistamaan, että Ravi oli uudelleensyntynyt Munna, mutta Ravin kaulassa oli selittämätön pitkä ja leveä arpi.
MARIAKauan sitten eräs koru nimeltä Maria löydettiin keiteleen vanhimmasta talosta. Talossa oli vuosia sitten asunut pariskunta joka oli riidoissa. Riitojen päätteeksi oli mies tappanut naisen ja haudannut tämän kellariin. Naisella oli ollut hyvin kaunis ja arvokas koru minkä mies aikoi pitää omanaan. Muutama päivä myöhemmin mies kuoli ja korun sai miehen hyvä ystävä. Muutama päivä miehen kuolemasta, kun ystävä oli saanut korun, hän alkoi sairastella ja niinpä hän kuoli muutaman viikon aikana. Koru alkoi kulkea hänen suvussaan ja jokainen jolla koru on ollut on kuollut salaperäisesti, mutta monta vuotta naisen kuolemasta, sai korun tyttö joka ei kuollutkaan, vaan eli tavallista pidemmän elämän. Lopulta naisen kuoltua, löytyi miehen tappaman naisen luuranko kellarista ja luurangolla oli Mariakoru kaulassaan. Tutkimusten mukaan nainen, joka ei kuollut koruun, olikin aave joka ei saanut rauhaa miehen anastamasta korusta, vaan hankki sen takaisin. Sen jälkeen Mariakorusta ei olla nähty jälkeäkään.
RISTI SELÄSSÄOli kerran tyttö joka meni kauppaan. Hän pyöräili hautausmaan poikki. Joku huusi:
-Pysähdy tai kiroan sinut! Tyttö ei pysähtynyt. Kun tyttö tuli kotiinpäin hän poikkesi taas hautausmaalla. Yhtäkkiä puskasta hyppäsi noita, joka kaatoi tytön, piirsi hänen selkäänsä ristin ja sanoi:
-jos näytät ristin jollekulle, minä tulen ja tapan sinut! Tyttö pelästyi ja lähti. Kotona äiti sanoi:
-huomenna on koulukuvaus, mene suihkuun! Tyttö ei halunnut, mutta äiti patisti hänet suihkuun. Sitten isosisko tuli kylpyhuoneen kautta kotiin diskosta, huomasi ristin ja kysyi mikä se oli. Kello kaksitoista ikkuna aukeni ja joku meni sisään veitsen kanssa. Pian hän meni taas ulos. Aamulla tyttö löydettiin... KUOLLEENA!
TYTTÖ JA PUNAINEN BASKERI
olipa kerran hattukauppias, joka kiersi pienessä kylässä talosta taloon kauppaamassa hattuja. Eräänä päivänä mies sitten kulki suureen maalaistaloon ja soitti ovikelloa. Oven avasi pieni soma tyttö. Tyttö sanoi kauppiaalle: "Vanhempani eivät nyt ole kotona. Mutta ompa teillä kaunis punainen baskeri. Olen aina halunnut tuollaisen." Mies hymyili ja vastasi: "No sehän on mukavaa sitten sinä saat pitää sen."
Illalla tytön vanhemmat tulivat kotiin viljapelloilta. He näkivät heidän Susikoiransa tärisemässä koirankopissaan. Tytön isä meni koiran luokse ja puhutteli koiraa rauhoittavasti. Koira vinkui hädissään ja katsoi latoon päin. Isä käveli ladolle ja avasi sen vanhan narisevan oven. Hänen sydämensä hyppäsi kurkkuun ja hän jähmettyi paikalleen. Olkien keskellä oli pystyssä heinäseiväs ja heinäseipään päähän oli työnnetty vertavaluva tytön pää. Tytön päässä lepäsi punainen baskeri ja hänen otsaansa oli lävistetty hakaneulalla lappu, jossa luki:" Tämä baskeri on lahja teidän tytöllenne.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
"Bloody Mary" tarinoita
Nykyään
kutsuttu Bloody Mary, oli aikoinaan Englannin kuningatar nimeltään
Mary Worth.
Siihen liittyy monta tarinaa.
Ohjeet: Mene vaikka vessan peilin eteen. Siellä pitää olla pimeää. Ei ole väliä onko yö, itsekin menin tätä ihan päivällä. Jos haluat Bloody Maryn tulevan näkyviin, sinun pitää hokea kolme kertaa "Bloody Mary". Kun olet nämä hokenut, peiliin pitäisi ilmestyä vanha nainen, joka on aivan verinen.
Tämä on todella jännittävää, ja tästä saattaa tulla pelkoja ja traumoja. Olen kuullut että tähän voi pahimmassa tapauksessa kuolla mutta se ei ole varmaa...
Tätä ei
kannata ottaa aivan todesta, vaikka olisitkin kuullut vaikka minkälaisia
tarinoita tästä. Sillä kun katsot peiliin pimeässä, ja ehkä olet vähän
peloissasikin, peilikuva vääristyy, ja mielikuvituksesi lähtee helposti
laukkaamaan. Eli älä ota kaikkea todesta mitä näät - ole siis skeptinen.
Pimeässä kuva vääristyy ja ajattelet helposti näkeväsi jotain outoa, mikä ei
välttämättä ei ole edes totta.
Bloody Mary on kansantarina tytöstä, jonka sanotaan ilmestyvän peiliin, kun hänen nimensä mainitaan kolmeen tai useampaan kertaan. Tytön sanotaan tietävän kutsujan hyvät ja pahat teot. Jos on ollut paha, henki riistää silmät ja tappaa uhrinsa kiduttaen helvetissä. Hänen kutsumiseensa tarvitaan kynttilöitä ja tiettyjä loitsuja, joita tietävät vain harvat. Yleensä myös kerrotaan, että hänen kutsumisensa ei toimi ilman kylpyhuoneen tai WC:n peiliä ja että kaikkien valojen pitää olla sammuksissa. Monet näkevät Bloody Maryn harmaapukuisena verisenä vanhana naisena. Vain muutamaan otteeseen on väitetty, että peiliin on ilmestynyt nuori, ilkeän näköinen nainen hääpuvussa. Bloody Mary -tarina voi olla todennäköisesti fiktiivinen tarina ihmisten pelottelemiseksi, sillä sehän on urbaanilegenda, joka kiertää suusta suuhun.
En muuten suosittele kokeilemaan sitä leikkiä pimeässä vessassa. Tarinassa on jonkinlainen perä, koska ihmisiä on loukkaantunut vakavasti sitä leikkiessään, jopa ilmeisesti kuollut. Itse en kokeilisi sitä missään nimessä enkä suosittele kenellekään tempun testaamista.
Ohjeet Bloody Maryyn:
1. Ota ainakin 3 punaista kynttilää.
2. Mene vessaan ja sytytä ne.
3. Sammuta valot.
4. Sano 3 kertaa, Bloody Mary.
5. Odota hetki... (n. 10 sekunttia)
6. Laita valot päälle.
7.Nyt peiliin pitäisi ilmestyä tämä kyseinen Bloody Mary.
(Huom! Sinun täytyy olla yksin vessassa!)
Mikä ihmeen Bloody Mary?:
Bloody Mary on nainen, joka kuoli omissa häissään, kun meni pesemään joen rannalle kasvojaan. Mary tippui jokeen ja hänen hää-mekko riekaloitui ja hän sai paljon haavoja.
Millainen Bloody Mary on?:
-Mustat hiukset
-Riekaleinen häämekko
-Paljon haavoja
-Tuijottaa tyhjyyteen
Siinä joitain tarinoita Bloody Marystä :OO
Ohjeet: Mene vaikka vessan peilin eteen. Siellä pitää olla pimeää. Ei ole väliä onko yö, itsekin menin tätä ihan päivällä. Jos haluat Bloody Maryn tulevan näkyviin, sinun pitää hokea kolme kertaa "Bloody Mary". Kun olet nämä hokenut, peiliin pitäisi ilmestyä vanha nainen, joka on aivan verinen.
Tämä on todella jännittävää, ja tästä saattaa tulla pelkoja ja traumoja. Olen kuullut että tähän voi pahimmassa tapauksessa kuolla mutta se ei ole varmaa...
Älä siis
mene ikinä tätä vain huvin vuoksi.
Bloody Mary on kansantarina tytöstä, jonka sanotaan ilmestyvän peiliin, kun hänen nimensä mainitaan kolmeen tai useampaan kertaan. Tytön sanotaan tietävän kutsujan hyvät ja pahat teot. Jos on ollut paha, henki riistää silmät ja tappaa uhrinsa kiduttaen helvetissä. Hänen kutsumiseensa tarvitaan kynttilöitä ja tiettyjä loitsuja, joita tietävät vain harvat. Yleensä myös kerrotaan, että hänen kutsumisensa ei toimi ilman kylpyhuoneen tai WC:n peiliä ja että kaikkien valojen pitää olla sammuksissa. Monet näkevät Bloody Maryn harmaapukuisena verisenä vanhana naisena. Vain muutamaan otteeseen on väitetty, että peiliin on ilmestynyt nuori, ilkeän näköinen nainen hääpuvussa. Bloody Mary -tarina voi olla todennäköisesti fiktiivinen tarina ihmisten pelottelemiseksi, sillä sehän on urbaanilegenda, joka kiertää suusta suuhun.
En muuten suosittele kokeilemaan sitä leikkiä pimeässä vessassa. Tarinassa on jonkinlainen perä, koska ihmisiä on loukkaantunut vakavasti sitä leikkiessään, jopa ilmeisesti kuollut. Itse en kokeilisi sitä missään nimessä enkä suosittele kenellekään tempun testaamista.
Ohjeet Bloody Maryyn:
1. Ota ainakin 3 punaista kynttilää.
2. Mene vessaan ja sytytä ne.
3. Sammuta valot.
4. Sano 3 kertaa, Bloody Mary.
5. Odota hetki... (n. 10 sekunttia)
6. Laita valot päälle.
7.Nyt peiliin pitäisi ilmestyä tämä kyseinen Bloody Mary.
(Huom! Sinun täytyy olla yksin vessassa!)
Mikä ihmeen Bloody Mary?:
Bloody Mary on nainen, joka kuoli omissa häissään, kun meni pesemään joen rannalle kasvojaan. Mary tippui jokeen ja hänen hää-mekko riekaloitui ja hän sai paljon haavoja.
Millainen Bloody Mary on?:
-Mustat hiukset
-Riekaleinen häämekko
-Paljon haavoja
-Tuijottaa tyhjyyteen
Siinä joitain tarinoita Bloody Marystä :OO
Lisää Kauhutarinoita
Et pääse minusta koskaan eroon.."
Olipa kerran yksin huoltaja äiti joka eli pienessä ja ruhjuisessa mökissä tyttärensä kanssa hautausmaan vieressä. Äiti oli vihainen ja väkivaltainen. Leipänsä he saivat, kun tytär kävi kaupungulla kerjäämässä rahaa. Äiti pahoinpiteli tytärtänsä niin paljon ja oli tälle niin ilkeä, että tytär päätti lähteä pois kotoa ja jättää kauhean äitinsä omaan oloihin. Juuri ennen kuin tytär oli tekemässä lopullista lähtöään "kotoaan", niin hän riiteli äitinsä kanssa. "Et ole minulle äiti, en tunne sinua kohtaan mitään muuta kuin vihaa!" tytär huusi äidilleen. Juuri ennen kuin tytär oli paiskaamassa ovea kiinni, hän kuuli, kun hänen äitinsä sanoi hiljaa "et pääse minusta koskaan eroon".
Noin yhdeksän vuoden kulttua tytär eli orpojen kodissa ja päätti mennä katsomaan "äitiään" vanhaan mökkiin vanhalle hautausmaalle.
Mökissä ei ollut ketään.Hän kuuli kuiskauksen takaata "et pääse minusta koskaan eroon"… Hän säikähti ja katsoi taakseen. Ei ollut ketään, mutta kun hän käänsi päänsä takaisin, tyttären edessä oli vanha äiti kirveen kanssa.
Tämä äiti murhasi tyttärensä ja samalla itsensä.
Se, joka tuonne mökkiin tänäkin päivänä astuu sisään, kuulee jonkun kuiskaavan tuon pelottavan lauseen ja kohtalo on sitten ns. haudassa.
Mitä tästä opimmekaan?
ÄLÄ KARKAA KOTOA
Älä pese, kampaa hiuksia tai vaihda vaatteita
Oli kerran mies joka osti tyttärelleen nuken. Myyjä varoitti häntä: "Älä kampaa sen hiuksia, pese sitä tai vaihda sen vaatteita!!". Mutta mies ei välittänyt myyjän puheista.
Mies antoi nuken nuorimmalle tyttärelleen. Nuorin tyttö kampasi nuken hiukset ja kuoli seuraavana yönä. Sen jälkeen mies antoi nuken toiselle tyttärelleen. Toinen tytär vaihtoi siltä vaatteet ja kuoli seuraavana yönä.
Sitten mies antoi nuken vaimolleen. Hänen vaimonsa pesi nuken ja kuoli seuraavana yönä. Mies tuli surulliseksi, kun hänen vaimonsa ja molemmat tyttärensä oli murhattu. Mies surmasi itsensä, minkä jälkeen perheen koira otti nuken suuhunsa ja kuljetti sen naapuriin. Naapurin 5 v. tyttö löysi nuken mutaisena ja huusi äidilleen :"Äiti, tämä nukke pitää pestä"........
Kaverin kuolema
Kaverillamme oli 16-vuotispäivä. Kaverimme vietti synttäri bileet synttäreiden kunniaksi, ja hääti vanhempansa pois kotoa. Meidän kolmen lisäksi siellä oli n.5 muijaa ja 6 jätkää. (Hox! Nautimme alkoholia, mutta muistakaa että alkoholi ei aiheuta aistiharhoja.) Kello oli n. 22.00 ja kaikki olivat täydessä "vauhdissa". Yhtäkkiä musiikki lähti pois ja valot sammuivat, ajattelimme sitä sähkökatkokseksi, joten sytytimme kynttilöitä. M usiikki puuttui joten aloimme laulamaan (oltiin jo "vähän" päissään), mutta laulu loppui lyhyeen kun kaikki kynttilät sammuivat toisensa jälkeen. Meitä ei oikeestaan paljoa pelottanut, mutta päätimme kuitenkin lähteä kaikki parvekkeelle. Kun olimme olleet n. 5 minuuttia parvekkeella niin valot tulivat takaisin ja musiikki alkoi taas soida. Sitten aloimme taas bilettään. Emme hädin tuskin muistaneet edes miten kynttilöille kävi vaan pistimme kaikki sähkökatkoksen syyksi. Kaikki jatkui normaalisti kunne kello oli lähes yksi (ainakin luulisimme n Juotavat loppuivat, ja kaverimme muisti että kellarissa on hänen vanhempiensa tekemää kotiviiniä, mutta hän ei jostain kumman syystä halunnut mennä yksin hakemaan. Niinpä toinen kaverimme Lissu (nimi muutettu) lähti hänen mukaansa. Ja me jatkoimme bailaamista. n.10 minuutin päästä musiikki taas loppui, vaikka cd:ssä oli menossa vasta eka kappale. Kaikkia alkoi väkisinkin pelottaa, kellarista alkoi kuulua pienen lapsen itkua. Juoksimme katsomaan, lissu nyyhötti naama valkoisena (hän oli shokissa) kellarin rappusten alapäässä. Timppa jäi lissua ravistelemaan ja me muut menimme varsinaiseen kellariin (kellarissa oli autotalliin ovi missä ovat myös kotiviinit) Toinen meistä näki kirkkaan valon avattuaan oven, me muut näimme vain pimeää. Toinen meistä (jenna) pyörtyi... Sytytimme valot. Kaverimme roikkui hirtettynä katosta! Lissu ei vieläkään puhu mitään, mutta hän on jo päässyt pois mielisairaalasta, me muut taas emme tiedä vieläkään ja tuskin tulemme koskaan tietämäänkää mitä kellarissa tapahtui.
Pellekö..?
Neljä tyttöä pitivät kotibileitä ja katsoivat telesiviosta elokuvaa. Yhtäkkiä leffa keskeytyi ja joka kanavalta tulivat ylimääräiset uutislähetykset, jossa kerrottiin, että mielisairaalasta on karannut kannibaalipelle. Tytöt nauroivat eivätkä uskoneet... Uutistoimittaja jatkoi ja kertoi että siitä tietää että pelle on lähistöllä, kun kuuluu surumielinen pelle musiikki, eli ti ti tiidi diidi di ti tiidi... ja mitä nopeampana musiikki kuului, sitä lähempänä pelle oli. Tytöt nauroivat eivätkä uskoneet vieläkään. Yhtäkkiä tuli aivan pimeää ja yksi tyttö lähti kellariin tarkistamaan sulakkeita. Kellarissa oli pieni avonainen ikkuna josta paistoi kuunvalo. Kun tyttö vaihtoi sulakkeita alkoi yhtäkkiä kuulua musiikkia... "TI TI TIIDI DIIDI DI TI TIIDI..." Tyttö meni aivan paniikkiin ja juoksi takaisin ylös ja huusi: "Äkkiä!!!! Se pelle tulee, piiloon!!!!" Kaikki muut tytöt juoksivat vessaan, mutta se viimeinen tyttö jäi ulkopuolelle, eivätkä muut enää uskaltaneet avata ovea.
Tyttö kuuli musiikkia takaansa yhä nopeampaa... Heidän pihallaan oli uima-allas, ja hän ajatteli hypätä sinne pakoon. Hän hyppäsi altaaseen ja nousi pian pintaan. Hän katsahti altaan reunalle siristi silmiään nähdäkseen paremmin. Siellä oli... Kaluttuja luita ja ihmisen PÄÄKALLO!!!! Hän sai hirveän paniikkikohtauksen ja lähti uimaan kohti rappusia. Sitten... hän heräsi. Se olikin ollut vain unta! "Ihanaa!!!" tyttö ajatteli ja lähti alakertaan tekemään aamiaista. Hän laittoi itselleen rauhassa voileipää kunnes kaapista kuului: "Ti ti tiidi diidi di ti tiidi..."
Olipa kerran yksin huoltaja äiti joka eli pienessä ja ruhjuisessa mökissä tyttärensä kanssa hautausmaan vieressä. Äiti oli vihainen ja väkivaltainen. Leipänsä he saivat, kun tytär kävi kaupungulla kerjäämässä rahaa. Äiti pahoinpiteli tytärtänsä niin paljon ja oli tälle niin ilkeä, että tytär päätti lähteä pois kotoa ja jättää kauhean äitinsä omaan oloihin. Juuri ennen kuin tytär oli tekemässä lopullista lähtöään "kotoaan", niin hän riiteli äitinsä kanssa. "Et ole minulle äiti, en tunne sinua kohtaan mitään muuta kuin vihaa!" tytär huusi äidilleen. Juuri ennen kuin tytär oli paiskaamassa ovea kiinni, hän kuuli, kun hänen äitinsä sanoi hiljaa "et pääse minusta koskaan eroon".
Noin yhdeksän vuoden kulttua tytär eli orpojen kodissa ja päätti mennä katsomaan "äitiään" vanhaan mökkiin vanhalle hautausmaalle.
Mökissä ei ollut ketään.Hän kuuli kuiskauksen takaata "et pääse minusta koskaan eroon"… Hän säikähti ja katsoi taakseen. Ei ollut ketään, mutta kun hän käänsi päänsä takaisin, tyttären edessä oli vanha äiti kirveen kanssa.
Tämä äiti murhasi tyttärensä ja samalla itsensä.
Se, joka tuonne mökkiin tänäkin päivänä astuu sisään, kuulee jonkun kuiskaavan tuon pelottavan lauseen ja kohtalo on sitten ns. haudassa.
Mitä tästä opimmekaan?
ÄLÄ KARKAA KOTOA
Älä pese, kampaa hiuksia tai vaihda vaatteita
Oli kerran mies joka osti tyttärelleen nuken. Myyjä varoitti häntä: "Älä kampaa sen hiuksia, pese sitä tai vaihda sen vaatteita!!". Mutta mies ei välittänyt myyjän puheista.
Mies antoi nuken nuorimmalle tyttärelleen. Nuorin tyttö kampasi nuken hiukset ja kuoli seuraavana yönä. Sen jälkeen mies antoi nuken toiselle tyttärelleen. Toinen tytär vaihtoi siltä vaatteet ja kuoli seuraavana yönä.
Sitten mies antoi nuken vaimolleen. Hänen vaimonsa pesi nuken ja kuoli seuraavana yönä. Mies tuli surulliseksi, kun hänen vaimonsa ja molemmat tyttärensä oli murhattu. Mies surmasi itsensä, minkä jälkeen perheen koira otti nuken suuhunsa ja kuljetti sen naapuriin. Naapurin 5 v. tyttö löysi nuken mutaisena ja huusi äidilleen :"Äiti, tämä nukke pitää pestä"........
Kaverin kuolema
Kaverillamme oli 16-vuotispäivä. Kaverimme vietti synttäri bileet synttäreiden kunniaksi, ja hääti vanhempansa pois kotoa. Meidän kolmen lisäksi siellä oli n.5 muijaa ja 6 jätkää. (Hox! Nautimme alkoholia, mutta muistakaa että alkoholi ei aiheuta aistiharhoja.) Kello oli n. 22.00 ja kaikki olivat täydessä "vauhdissa". Yhtäkkiä musiikki lähti pois ja valot sammuivat, ajattelimme sitä sähkökatkokseksi, joten sytytimme kynttilöitä. M usiikki puuttui joten aloimme laulamaan (oltiin jo "vähän" päissään), mutta laulu loppui lyhyeen kun kaikki kynttilät sammuivat toisensa jälkeen. Meitä ei oikeestaan paljoa pelottanut, mutta päätimme kuitenkin lähteä kaikki parvekkeelle. Kun olimme olleet n. 5 minuuttia parvekkeella niin valot tulivat takaisin ja musiikki alkoi taas soida. Sitten aloimme taas bilettään. Emme hädin tuskin muistaneet edes miten kynttilöille kävi vaan pistimme kaikki sähkökatkoksen syyksi. Kaikki jatkui normaalisti kunne kello oli lähes yksi (ainakin luulisimme n Juotavat loppuivat, ja kaverimme muisti että kellarissa on hänen vanhempiensa tekemää kotiviiniä, mutta hän ei jostain kumman syystä halunnut mennä yksin hakemaan. Niinpä toinen kaverimme Lissu (nimi muutettu) lähti hänen mukaansa. Ja me jatkoimme bailaamista. n.10 minuutin päästä musiikki taas loppui, vaikka cd:ssä oli menossa vasta eka kappale. Kaikkia alkoi väkisinkin pelottaa, kellarista alkoi kuulua pienen lapsen itkua. Juoksimme katsomaan, lissu nyyhötti naama valkoisena (hän oli shokissa) kellarin rappusten alapäässä. Timppa jäi lissua ravistelemaan ja me muut menimme varsinaiseen kellariin (kellarissa oli autotalliin ovi missä ovat myös kotiviinit) Toinen meistä näki kirkkaan valon avattuaan oven, me muut näimme vain pimeää. Toinen meistä (jenna) pyörtyi... Sytytimme valot. Kaverimme roikkui hirtettynä katosta! Lissu ei vieläkään puhu mitään, mutta hän on jo päässyt pois mielisairaalasta, me muut taas emme tiedä vieläkään ja tuskin tulemme koskaan tietämäänkää mitä kellarissa tapahtui.
Pellekö..?
Neljä tyttöä pitivät kotibileitä ja katsoivat telesiviosta elokuvaa. Yhtäkkiä leffa keskeytyi ja joka kanavalta tulivat ylimääräiset uutislähetykset, jossa kerrottiin, että mielisairaalasta on karannut kannibaalipelle. Tytöt nauroivat eivätkä uskoneet... Uutistoimittaja jatkoi ja kertoi että siitä tietää että pelle on lähistöllä, kun kuuluu surumielinen pelle musiikki, eli ti ti tiidi diidi di ti tiidi... ja mitä nopeampana musiikki kuului, sitä lähempänä pelle oli. Tytöt nauroivat eivätkä uskoneet vieläkään. Yhtäkkiä tuli aivan pimeää ja yksi tyttö lähti kellariin tarkistamaan sulakkeita. Kellarissa oli pieni avonainen ikkuna josta paistoi kuunvalo. Kun tyttö vaihtoi sulakkeita alkoi yhtäkkiä kuulua musiikkia... "TI TI TIIDI DIIDI DI TI TIIDI..." Tyttö meni aivan paniikkiin ja juoksi takaisin ylös ja huusi: "Äkkiä!!!! Se pelle tulee, piiloon!!!!" Kaikki muut tytöt juoksivat vessaan, mutta se viimeinen tyttö jäi ulkopuolelle, eivätkä muut enää uskaltaneet avata ovea.
Tyttö kuuli musiikkia takaansa yhä nopeampaa... Heidän pihallaan oli uima-allas, ja hän ajatteli hypätä sinne pakoon. Hän hyppäsi altaaseen ja nousi pian pintaan. Hän katsahti altaan reunalle siristi silmiään nähdäkseen paremmin. Siellä oli... Kaluttuja luita ja ihmisen PÄÄKALLO!!!! Hän sai hirveän paniikkikohtauksen ja lähti uimaan kohti rappusia. Sitten... hän heräsi. Se olikin ollut vain unta! "Ihanaa!!!" tyttö ajatteli ja lähti alakertaan tekemään aamiaista. Hän laittoi itselleen rauhassa voileipää kunnes kaapista kuului: "Ti ti tiidi diidi di ti tiidi..."
Kauhutarinoita x4
YÖKOULU
Tämä siis tapahtui kun luokkamme oli kuudennella, ja meillä oli yökoulu. Ala-asteeni on vanha sotasairaala, kuusikerroksinen (+vintti) kivinen rakennus jonka jokainen kerros on pitkä käytävä, jonka molemmilla puolilla on ovia luokkahuoneisiin (ent. sairaalahuoneisiin). Meidän luokkamme oli kuudennessa kerroksessa.
Iltaan nyt sisältyi kaikkea pizzansyönnistä leikkeihin, mutta siinä kahdentoista aikaan kaikki ottivat makuupussinsa ja kävivät nukkumaan luokkahuoneeseen. Yöllä kaverini kuitenkin herätti minut ja sanoi että tulisin odottamaan kun hän käy vessassa, sillä hän ei uskaltanut yksin mennä. Minä sitten suostuin. Lähdimme kivirappuset alas neljännen kerroksen vessaan. Jäin odottamaan ulkopuolelle. Käytävän kello näytti viittä yli kahta. Minua alkoi pelottaa, sillä pimeä ja tyhjä käytävä vaikutti uhkaavalta. Höristin korviani. Jostain kuului askelia. Ihoni nousi kananlihalle ja vilkuilin ympärilleni mutta mitään ei näkynyt. Askeleet olivat lakanneet. Koputin vessan ovea ja käskin kaveriani pitämään kiirettä. Hän ei vastannut, joten aloin pelätä että jotain olisi sattunut... Mutta kohta hän kuitenkin tuli ulos. Kerroin hänelle askelista ja jäimme kuuntelemaan. Ne kuuluivat taas. Lähempää. Kuin yhteisestä sopimuksesta lähdimme juoksemaan niin kovaa kuin pääsimme takaisin luokkaan ja makuupusseihimme. Ennen kuin nukahdin olin silti kuulevinani askeleet vielä lähempää...
LASIN RAIVO
Kaksi tyttöä, jotka olivat hyvin taikauskoisia, päättivät kokeilla spiritismiä, vaikka olivat kuulleet monta juttua siitä, kuinka kamalia seurauksia spiritismillä on. He levittivät pelilaudan toisen tytön talossa olohuoneen lattialle, sammuttivat valot, sytyttivät muutaman kynttilän ja hakivat lasin. Toinen tytöistä kysyi ensin. Tämä kysyi, milloin hän kuolee. Lasi alkoi pyörimään vimmattua vauhtia. Se kävi muutamien kirjaimien kohdalla. "H..U..O..". Huomenna! Tyttö tulisi kuolemaan seuraavana päivänä. Tyttö lähti kauhunsekaista itkua tuhertaen kotiinsa. Tytön ystävä jäi kotiinsa murehtimaan ystävänsä kohtaloa. Seuraava päivä oli aivan normaali päivä, vaikka kuolevaksi ennustettu tyttö oli jatkuvasti kalpea ja hiljainen. Tyttö ei kuollut sinä päivänä! Sitä seuraavana päivänä toinen tytöistä, kuolevaksi ennustetun tytön ystävä, pelasi spiritismiä yksin kotonaan. Hän kysyi lasilta, miksi lasi oli valehdellut. Mitään ei tapahtunut. Seuraavana päivänä tyttö löydettiin kuolleena keskeltä omaa olohuonettaan. Tämän ranteisiin, valtimoiden kohdalle, ja kaulaan, oli isketty terävät puukot, ja verestä tahriintunut lasi oli vielä tiukasti tytön kädessä...
SPIRITISMIÄ KELLARISSA
Eräänä lauantaina minä ja kolme kaveriani päätimme kotibileiden jälkeen jäädä vielä meille katsomaan telkkaria. Telkkarista ei tullut mitään, joten kaverini keksi, että voisimme pelata spiritismiä. Menimme sitten kellariin ja laitoimme pelin valmiiksi. Mitään ei tapahtunut, joten kun tunnelmassa oltiin, päätimme kokeilla woodoota. Teimme woodoo-nuken ja laitoimme sen naamaan erään "ystävämme" tarrakuvan. Rupesimme tökkimään nukkea neulalla ensin varovaisesti, mutta sen jälkeen kovemmin. Juttu kävi tylsäksi ja päätimme kokeilla spiritismiä uudelleen. Silloin alkoi tapahtua. Kellarin valot syttyivät yhtäkkiä ja rupesivat välkkymään punaisina. Olimme paniikissa ja halusimme pois, mutta ovi pamahti kiinni ja meni lukkoon. Hädissämme potkimme ovea auki, mutta turhaan. Sitten yläpuolellamme oleva lamppu tippui pelilautamme päälle. Rupesimme kirkumaan hysteerisinä. Kaverini meni shokkiin ja me muut huusimme apua. Yhtäkkiä valot lakkasivat välkkymästä ja kun kokeilimme ovea, se ei ollut enää lukossa. Pakenimme talosta ja juoksimme naapurissa asuvan kaverini luokse. Olimme kaverimme luona yötä (tämän vanhemmat olivat risteilyllä minun vanhempieni kanssa). Aamulla menimme porukalla tarkistamaan kellaria, mutta pelilauta oli poissa, vain lasi oli jäljellä. Lamppu oli säpäleinä lattialla. Kun menimme seuraavana maanantaina kouluun, opettajamme ilmoitti että Jonna (tyttö, jonka kuvan olimme laittaneet woodoo-nukelle) oli sairaalassa sisäisen vatsaverenvuodon takia. Minua rupesi pyörryttämään, koska muistin tökkineeni nukkea vatsaan. ÄLKÄÄ KOSKAAN SPIRITOIKO, TAI KOKEILKO WOODOOTA!!!!!!!!!!!!!!!!!
P.S. Jonna makasi viikon sairaalassa toipumassa ja vatsaverenvuotoon ei ole keksitty vieläkään syytä. Emme ole kertoneet asiasta vielä kellekkään...
ÄLÄ LUE KAUHUTARINOITA
Olin yksin kotona ja oli jo todella myöhä yö. Luin netissä kauhutarinoita, kunnes alkoi nukuttaa. Talomme ei ole mikään pienin mahdollinen, ja tarinoitten lukeminen oli virittänyt minut sopivaan tunnelmaan. Juoksin olohuoneesta, jossa tietsikka oli, äkkiä keittiöön, jonne laitoin valot, ennen kuin uskalsin käydä sammuttamassa ne olohuoneesta. Kun olin juonut vesilasillisen, sammutin valot keittiöstä ja hiippailin omaan huoneeseeni, joka oli toisessa päässä taloa. Huh, pääsin turvassa sinne. Näin luulin, mutta juuri kun olin kapuamassa ylös parvisänkyyni, jokin tarrautui jalkaani karjuen karmivasti kilpaa kanssani. Tipuin alas ja ilmeisesti löin pääni, koska heräsin aamulla äidin tullessa kysymään, miksi nukuin lattialla. Sanoin vain, että olin varmaan unissani tippunut, ja mitään vakavampaa ei ollut tapahtunut. Mutta vain minä tiedän, etten tippunut unissani, ei, ei...
Tämä siis tapahtui kun luokkamme oli kuudennella, ja meillä oli yökoulu. Ala-asteeni on vanha sotasairaala, kuusikerroksinen (+vintti) kivinen rakennus jonka jokainen kerros on pitkä käytävä, jonka molemmilla puolilla on ovia luokkahuoneisiin (ent. sairaalahuoneisiin). Meidän luokkamme oli kuudennessa kerroksessa.
Iltaan nyt sisältyi kaikkea pizzansyönnistä leikkeihin, mutta siinä kahdentoista aikaan kaikki ottivat makuupussinsa ja kävivät nukkumaan luokkahuoneeseen. Yöllä kaverini kuitenkin herätti minut ja sanoi että tulisin odottamaan kun hän käy vessassa, sillä hän ei uskaltanut yksin mennä. Minä sitten suostuin. Lähdimme kivirappuset alas neljännen kerroksen vessaan. Jäin odottamaan ulkopuolelle. Käytävän kello näytti viittä yli kahta. Minua alkoi pelottaa, sillä pimeä ja tyhjä käytävä vaikutti uhkaavalta. Höristin korviani. Jostain kuului askelia. Ihoni nousi kananlihalle ja vilkuilin ympärilleni mutta mitään ei näkynyt. Askeleet olivat lakanneet. Koputin vessan ovea ja käskin kaveriani pitämään kiirettä. Hän ei vastannut, joten aloin pelätä että jotain olisi sattunut... Mutta kohta hän kuitenkin tuli ulos. Kerroin hänelle askelista ja jäimme kuuntelemaan. Ne kuuluivat taas. Lähempää. Kuin yhteisestä sopimuksesta lähdimme juoksemaan niin kovaa kuin pääsimme takaisin luokkaan ja makuupusseihimme. Ennen kuin nukahdin olin silti kuulevinani askeleet vielä lähempää...
LASIN RAIVO
Kaksi tyttöä, jotka olivat hyvin taikauskoisia, päättivät kokeilla spiritismiä, vaikka olivat kuulleet monta juttua siitä, kuinka kamalia seurauksia spiritismillä on. He levittivät pelilaudan toisen tytön talossa olohuoneen lattialle, sammuttivat valot, sytyttivät muutaman kynttilän ja hakivat lasin. Toinen tytöistä kysyi ensin. Tämä kysyi, milloin hän kuolee. Lasi alkoi pyörimään vimmattua vauhtia. Se kävi muutamien kirjaimien kohdalla. "H..U..O..". Huomenna! Tyttö tulisi kuolemaan seuraavana päivänä. Tyttö lähti kauhunsekaista itkua tuhertaen kotiinsa. Tytön ystävä jäi kotiinsa murehtimaan ystävänsä kohtaloa. Seuraava päivä oli aivan normaali päivä, vaikka kuolevaksi ennustettu tyttö oli jatkuvasti kalpea ja hiljainen. Tyttö ei kuollut sinä päivänä! Sitä seuraavana päivänä toinen tytöistä, kuolevaksi ennustetun tytön ystävä, pelasi spiritismiä yksin kotonaan. Hän kysyi lasilta, miksi lasi oli valehdellut. Mitään ei tapahtunut. Seuraavana päivänä tyttö löydettiin kuolleena keskeltä omaa olohuonettaan. Tämän ranteisiin, valtimoiden kohdalle, ja kaulaan, oli isketty terävät puukot, ja verestä tahriintunut lasi oli vielä tiukasti tytön kädessä...
SPIRITISMIÄ KELLARISSA
Eräänä lauantaina minä ja kolme kaveriani päätimme kotibileiden jälkeen jäädä vielä meille katsomaan telkkaria. Telkkarista ei tullut mitään, joten kaverini keksi, että voisimme pelata spiritismiä. Menimme sitten kellariin ja laitoimme pelin valmiiksi. Mitään ei tapahtunut, joten kun tunnelmassa oltiin, päätimme kokeilla woodoota. Teimme woodoo-nuken ja laitoimme sen naamaan erään "ystävämme" tarrakuvan. Rupesimme tökkimään nukkea neulalla ensin varovaisesti, mutta sen jälkeen kovemmin. Juttu kävi tylsäksi ja päätimme kokeilla spiritismiä uudelleen. Silloin alkoi tapahtua. Kellarin valot syttyivät yhtäkkiä ja rupesivat välkkymään punaisina. Olimme paniikissa ja halusimme pois, mutta ovi pamahti kiinni ja meni lukkoon. Hädissämme potkimme ovea auki, mutta turhaan. Sitten yläpuolellamme oleva lamppu tippui pelilautamme päälle. Rupesimme kirkumaan hysteerisinä. Kaverini meni shokkiin ja me muut huusimme apua. Yhtäkkiä valot lakkasivat välkkymästä ja kun kokeilimme ovea, se ei ollut enää lukossa. Pakenimme talosta ja juoksimme naapurissa asuvan kaverini luokse. Olimme kaverimme luona yötä (tämän vanhemmat olivat risteilyllä minun vanhempieni kanssa). Aamulla menimme porukalla tarkistamaan kellaria, mutta pelilauta oli poissa, vain lasi oli jäljellä. Lamppu oli säpäleinä lattialla. Kun menimme seuraavana maanantaina kouluun, opettajamme ilmoitti että Jonna (tyttö, jonka kuvan olimme laittaneet woodoo-nukelle) oli sairaalassa sisäisen vatsaverenvuodon takia. Minua rupesi pyörryttämään, koska muistin tökkineeni nukkea vatsaan. ÄLKÄÄ KOSKAAN SPIRITOIKO, TAI KOKEILKO WOODOOTA!!!!!!!!!!!!!!!!!
P.S. Jonna makasi viikon sairaalassa toipumassa ja vatsaverenvuotoon ei ole keksitty vieläkään syytä. Emme ole kertoneet asiasta vielä kellekkään...
ÄLÄ LUE KAUHUTARINOITA
Olin yksin kotona ja oli jo todella myöhä yö. Luin netissä kauhutarinoita, kunnes alkoi nukuttaa. Talomme ei ole mikään pienin mahdollinen, ja tarinoitten lukeminen oli virittänyt minut sopivaan tunnelmaan. Juoksin olohuoneesta, jossa tietsikka oli, äkkiä keittiöön, jonne laitoin valot, ennen kuin uskalsin käydä sammuttamassa ne olohuoneesta. Kun olin juonut vesilasillisen, sammutin valot keittiöstä ja hiippailin omaan huoneeseeni, joka oli toisessa päässä taloa. Huh, pääsin turvassa sinne. Näin luulin, mutta juuri kun olin kapuamassa ylös parvisänkyyni, jokin tarrautui jalkaani karjuen karmivasti kilpaa kanssani. Tipuin alas ja ilmeisesti löin pääni, koska heräsin aamulla äidin tullessa kysymään, miksi nukuin lattialla. Sanoin vain, että olin varmaan unissani tippunut, ja mitään vakavampaa ei ollut tapahtunut. Mutta vain minä tiedän, etten tippunut unissani, ei, ei...
Esittely ;D
Heei. (=
Me ollaan kas tyttöö Suomesta & aateltiin kirjottaa kauhublogia. Me ollaan 12-vuotiaita kohta 13-vuotiaita. Me tehdään tähän nyt pikkuises esittelyt =))
Naksu:
Elikkäs Naksu on mun lempinimi, oikea nimi on Natalia. Harrastan koripalloa, samassa joukkueessa Aadan kanssa. Me ollaan bff & Aada on ihana ystävä! <3 Mun lempivärit on sininen, vihree & valkonen. Oon sosiaalinen ihminen, enkä ujostele yhtään.
Aada:
Oon 12-vuotias & harrastan koripalloa samassa joukueessa Naksun kanssa. Naksu kirjottaa musta tän esittelyn joten se saa kirjottaa mitä mieltä se on musta. Aada on ihana söpö & maailman paras ystävä. Aadan pystyy luottamaan. Love you my honey <333
Sammoin rks T. Aada <3333
Me ollaan kas tyttöö Suomesta & aateltiin kirjottaa kauhublogia. Me ollaan 12-vuotiaita kohta 13-vuotiaita. Me tehdään tähän nyt pikkuises esittelyt =))
Naksu:
Elikkäs Naksu on mun lempinimi, oikea nimi on Natalia. Harrastan koripalloa, samassa joukkueessa Aadan kanssa. Me ollaan bff & Aada on ihana ystävä! <3 Mun lempivärit on sininen, vihree & valkonen. Oon sosiaalinen ihminen, enkä ujostele yhtään.
Aada:
Oon 12-vuotias & harrastan koripalloa samassa joukueessa Naksun kanssa. Naksu kirjottaa musta tän esittelyn joten se saa kirjottaa mitä mieltä se on musta. Aada on ihana söpö & maailman paras ystävä. Aadan pystyy luottamaan. Love you my honey <333
Sammoin rks T. Aada <3333
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)